Sirkuskoira Rico

kirjoittanut Tuija Lehtinen

Monia ihania lasten- ja nuortenkirjoja (kuten myös aikuistenromaaneja) kirjoittanut Tuija Lehtinen on aloittanut uuden kirjasarjan, jossa liikutaan todentuntuisesti sirkusmaailmassa. Kirjan päähenkilönä on Arthur (Arttu), joka kiertää perheensä mukana Suomea Sirkus Mimosan kanssa.

Yhteisössä alkaa kuohua, kun Arttu löytää jackrussellinterrierin, jonka ristii Ricoksi. Koirassa tosiaankin on ainesta sirkuslaiseksi, ihan jopa esiintyjäksi asti. Ja lopulta myös kissanaisen sankariksi.

Ilmestynyt 2012, 143 sivua, kustantaja Otava.

Koiransa näköinen

kuvittanut ja kirjoittanut Tommi Vuorinen ja kirjoittanut Sanna Karppinen

Monesti puhutaan siitä, kuinka omistaja ja koira muistuttavat toisiaan. Nyt aiheesta on ensimmäisen kerran kirjoitettu kirja. Tässä teoksessa koirarodut luokitellaan vanhan kiinalaisen kasvojenlukutaidon eli fysionomian mukaisesti. Kasvojen muodon yhteys luonteenpiirteisiin löytyy sekä koirista että niiden omistajista.

Koiraroduista kerrotaan faktaa tarinanomaisesti. Rotujen luokittelu tulkitsee paikoin melko vapaasti roturyhmittelyä, mutta kirjan todellinen anti perustuukin luonneanalyysiin ja upeisiin karrikatyyripiirroksiin. Kirjassa listataan myös elokuvia ja tv-sarjoja, joissa rodun edustajia esiintyy, sekä julkkiksia, joilla on kyseisen rodun edustaja. Myös julkkiksista Tommi Vuorinen on piirtänyt mainioita karikatyyripiirroksia.

Kyseessä on enemmänkin viihde- kuin tietokirja, enkä luokittelekaan tätä koiratietokirjaksi vaan lukuromaaniksi. Tämä kirja on mahtava lahjaidea koiraihmiselle, jolla on jo rotu- ja koulutusoppaita, mutta joka mielellään lukee koirista lisää.

Ilmestynyt 2012, 228 sivua, kustantaja Otava.

Lintukoiran ikävä

kirjoittanut Seppo Saraspää

Tämä eränovellikokoelma vie lukijansa Tunturi-Lappiin kalastamaan ja metsästämään ja seuraamaan
paikallisten elämää. Monia luonto- ja eräkirjoja tehneen Saraspään kieli on värikästä, ja vaikka sanasto välillä onkin ”lantalaiselle” (kuten pohjoisessa etelän ihmisiä nimitetään) vierasta, asiayhteydestä merkityksen voi päätellä, ja erämaatunnelma on vahva.

Kirja on oivallinen lahjakirja luonnosta ja metsästyksestä kiinnostuneille. Hiukkasen arvon, että luokittelenko tämän koirakirjaksi vaiko en, sillä enemmänkin tämä on eräkirja kuin koirakirja.

ilmestynyt 2012, 182 sivua, kustantaja Karisto.

Häntäkarvan varassa

kirjoittanut Spencer Quinn

Tässä tulee Nuuskijatutkimuksia 2! Luvassa on uudet seikkailut ykkösosasta tutulle etsiväkaksikolle. Chet-koira on jälleen omistajaansa yksityisetsivä Bernietä tarkkavainuisempi. Vaikka kirjan edetessä tuntuu, ettei kumpikaan ole aivan kartalla siitä, mitä he oikeasti tekevät arvokkaan Princess-koiran ja tämän emännän henkivartijoina, niin loppu on silti onnellinen: hurjan seikkailun jälkeen Princess pääsee näyttelykehään voittamaan.

Koiramainen kohellus viihdyttää aikuisia lukijoita, ja jättää odottamaan seuraavaa osaa. Mutta jälkikäteen täydennän tänne, että eipä ole sarjan seuraavia osia suomennettu. Sääli. Pitää varmaan tilata jenkeistä alkukielisinä. Ei sellainen kielikylpy taidoille haitaksi olisi.

Ilmestynyt 2012, 363 sivua, kustantaja WSOY, suomentanut Aila Herronen.


Tässähän näitä olisi (päivitetty joulukuussa 2016 väärään järjestykseen; alkupään osien kansikuvissa Chetillä on tummat korvat, ja voisinkin hollanninpaimenkoiran omistajana luulla Chetiä holskuksi. Sittemmin tarinassa lienee tapahtunut jotakin, kun koiran korva valkaistuu. Tosin jo ensimmäisessä osassa on käynyt ilmi, että Chet on bordercollie):

Topi ja Rasseli

kirjoittanut Anne Seppälä

Tämä on Koirakaverit-sarjan viides ja viimeiseksi jäänyt osa. Siinä Topin perheen naapuriin otettu löytökoira Rasseli syö sopimattomia ja joutuu leikkauspöydälle. Sitten ilmaantuu löytökoiratarhasta otetun Rasselin entinen omistaja paikalle vaatimaan koiraansa takaisin. Ja siitä seuraakin melkoinen jännitys/kammotustapaus...

Kirjailija pyrkii herättelemään lukijoitaan kirjansa henkilöitä parempaan koiranpitoon antamalla päähenkilönsä Sirun hoitaa Topia melko huolettomasti. Koira päästetään karkuretkistään huolimatta kotipihalta vapaaksi vaeltelemaan omia aikoja naapuritonteilla, ja lenkilläkin kouluttamaton koira on yleensä irrallaan. Ei siis ole ihme, jos ongelmia tulee. Oppia tällaisesta vastuuttomasta koiranpidosta ei todellakaan kannata ottaa.

Koirakaverit-sarjaa lukee kevyenä välipalana, jossa ei juuri mitään opittavaa koirista ole, mutta kulmakunnan lasten ystävyyssuhteita lukija voi paikoin jopa kadehtia.

Koirakaverit -sarjassa on ilmestynyt kaikkiaan viisi osaa: Topi saa uuden kodin, Topi löytöretkillä, Topin talvipuuhia, Topi karkuteillä ja Topi ja Rasseli.

Ilmestynyt 2012, 109 sivua, kustantaja Karisto.

Koirakieltä - Opi ymmärtämään koirasi käyttäytymistä

kirjoittanut David Alderton

Tämä kirja opastaa tulkitsemaan koiran eleitä ja tekemisiä. Ensin käsitellään arkielämään liittyviä toimintoja, sittemmin paneudutaan korvien, hännän ja muun kehonkielen tulkitsemiseen, pennun
toimiin ja koiran käytökseen erilaisissa tilanteissa kodin ulkopuolella. Lopussa esitellään erilaisia työkoiria ja mainitaan rotuja.

Kirja on mainio perusteos uudelle koiranomistajalle, ja miksei kokeneemmallekin, mutta lukukokemusta hiukan häiritsee paikoin käytetty melko erikoinen sanasto. Pääsen siis taas "silittämään" kustantamopomojen päätä kääntäjän valinnasta...

David Alderton opiskeli eläinlääketiedettä Cambridgessa, Englannissa, mutta allergisoitui opiskelujensa loppuvaiheessa niin pahasti, että joutui luopumaan eläinlääkärin urasta. Hän keskittyi lemmikkieläinkirjojen tekemiseen, ja häneltä on suomennettu jo seitsemän koirakirjaa.

Ilmestynyt 2012, 176 sivua, Minervakustannus, suomentanut Katja Kangasniemi.

Kuinka pikku Täplästä tuli ISO KOIRA

kirjoittanut Hellevi Salminen, kuvittanut Erika Kallasmaa

Täplän kasvamista seuraava kirja on perheen nuorille lukijoille suunnattu teos. Siitä huolimatta isompienkin kannattaa lukea tämä hellyyttävä tarina pienestä tiibetinterrieristä, joka ison rotutoverinsa kanssa muuttaa maalta kaupunkiin. Sillä harvoin tapaa romaania, jossa todella osataan asettua koiran näkökulmaan tällä näin aidosti.

Kirja kertoo osuvasti muun muassa kuinka koirat joutuvat vaihtamaan metsässä juoksemisen ”ihmisen vapauteen” eli koira-aitauksn rajatulla alueella juoksemiseen. Mukana on myös tummia sävyjä siitä, miten koira vaistoaa toisen koiran sairastamien jo kauan ennen ihmisiä.

Tämä on erittäin uskottava tarina, ja tykkäsin lukea. Taidan olla tulossa lapseksi jälleen, kun tällaisen hyvän pienen kirjan nautiskeleminen aamupalaksi on iso ilo. No, lapsena en varmaankaan olisi lukenut tällaista yhdeltä istumalta.

Useimpien romaanien kohdalla en ole tägännyt rotujen nimiä mukaan, kun en ole arvioinut teoksen jakavan minkäänlaista rotutietoa. Kuitenkin tällainen kirja, jossa rodunomaisuus tulee selvästi esille ansaitsee tulla listatuksi myös rodun kohdalle.

Ilmestynyt 2012, 96 sivua, kustantaja Otava.