Gobi

Gobi - Tositarina pienen koiran uskomattomasta matkasta
kirjoittanut Dion Leonard

Kylläpä on mennyt aikaa, että en ole lukenut juuri mitään - vuosi kirpputori/lahjapuodin pitäjänä 6-7 työpäivää viikossa ja kirjanpidot siihen päälle on siirtänyt tämän harrastuksen kokonaan syrjään. Nyt se vuosi on ohi ja moinen yrittäjyys historiaa. Sen kunniaksi jälleen vähän kirja-arvostelua.

Gobi kertoo kiinalaisesta kulkukoirasta, joka kesken ultrajuoksukilpailun lyöttäytyy yhteen Dion Leonardin kanssa ja rupeaa tämän koiraksi. Kisan jälkeen parivaljakko tahtoo jatkaa yhteiselämää ja Dion päättää viedä Gobiksi ristimänsä koiran kotiinsa Skotlantiin. Matkassa on kuitenkin mutkia ja lopulta Dion joutuu itse muuttamaan joksikin aikaa Kiinaan saadakseen koiran mukaansa.

Vaikka toinen päähenkilöistä onkin koira, niin silti ollaan ihan niillä rajoilla, että onko tämä koirakirja ollenkaan.  Alussa kerrotaan paljon juoksemisesta ja lopussa paljon Kiinan byrokratiasta. Koirasta itsestään kerrotaan melko vähän. Mutta mukava viihdekirja tämä silti oli.


Ilmestynyt 2018, kustantaja HarperCollins Nordic, 269 sivua

Bella saa pentuja

teksti Henna Helmi Heinonen, kuvitus Reetta Niemensivu



Julia saa kuulla, että heidän Bella-koiransa saa pentuja, ja kohta ne ovatkin jo tulleet. Sitten Juliaa jännittää mitä hänen paras kaverinsa Anni sanoo pennuista.

Lukijaa yllätti se, että kun pennut syntyvät, ne heti seuraavassa luvussa ovat jo luovutusikäisiä. Olisi siihen väliin mahtunut jotakin tarinaa pentujen kasvamisesta. Odotan silti jatko-osia.

Kuriton koiranpentu

kirjoittanut Helena Meripaasi

Helena Meripaasi on taas vauhdissa! Uusi upea koiraromaanisarja on alkanut. Tässä tarinassa toisensa kohtaavat kolme tyttöä, jotka koulussa eivät ole ystävystyneet. Allulla on kouluttamaton kääpiöpinseripentu, Christan kissa on juuri jouduttu lopettamaan ja Erikalla ja hänen eläinlääkäriäidillään on sekä kissoja että koiria ja paljon tietämystä eläimistä.

Tarinan tytöillä on erilaiset kodit ja erilaiset kiinnostuksen kohteet, mutta silti he löytävät yhteisiä asioita eläinten parista. Meripaasi kirjoittaa asioista, jotka hän tietää, joten kirja antaa samalla myös todellista faktatietoja koirista ja kissoista.

Tähän sarjaan odotan innolla jatkoa!

Viisi uutta koirakirjaa

Kävin Savitaipaleen nukkekotimessuilla ja ostin itselleni viisi uutta koirakirjaa. Nukkekotikokoa tietysti. On ne vaan niin suloisia! Vaikka eivät kyllä ole mittakaavassa, sillä kuten kuvasta näkyy kirjat ovat oikeasti keskenään eri kokoisia. Anyway, mä niin tykkään! Saattaapi olla, että pitää itsekin tehdä joitakin tuollaisia.

Little Manfred

kirjoittanut Michael Morpurgo

Britannian rakastetun tarinankertojan tosipohjainen kertomus lelukoira Pikku-Manfredista, joka on antanut nimen bordercollie Manfredille. Ollessaan rannalla heitteleämässä keppiä Manfred-koiralleen perheen lapset tapaavat vanhan miehen, joka kertoo heille uskomattoman tarinan nuoruudestaan. Samalla paljastuu Pikku-Manfredin historia sota-ajalta äidin lapsuudesta.

Suosittelen ehdottamaan perheen nuorille kesälomalaisille kuunneltavaksi kirjoja myös vieraalla kielellä, esimerkiksi näitä Michael Morpurgon lyhyitä tarinoita (tämän kesto oli 1h16min), joiden kanssa on mukava kokeilla kielitaidon riittämistä.

Kuuntelin tämän lastenkirjan storytel.fi -palvelun kautta. Sieltä löytyy runsaasti koiratarinoita (ja paljon muita kirjoja) niin suomeksi, ruotsiksi kuin englanniksikin. Storytel tarjoaa ilmaisen kahden viikon kokeilujakson, vaikka jatkossa rajattomasti ääni- ja e-kirjoja saa käyttöönsä pienellä (tätä kirjoitettaessa 16,99€) kuukausimaksulla.

#storytelbuzz17 #buzzador

Ilmestynyt paperikirjana 2013

Uljas ja kadonnut koira

teksti Reetta Niemelä, kuvitus Salla Savolainen

Päiväkahvin kanssa (no, joo, kahvituokio vähän venähti) vapaapäivän kunniaksi lastenkirja. Tikkumäen koirat on aikanaan tullut luettua, nyt sitten lisää ponikerholaisista.

Tämä on helppolukuinen kirja nuorimmille lukijoille. Mukavasti etenevä tarina on varmasti nuorten lukijoiden mieleen, kun sisältää eläimiä ja ystävyyttä. Ratsastustuntien ja ystävien kanssa touhuamisen lisäksi ponikerholaisia kiinnostaa lähiseudulta karannut koiranpentu.

Koirakirjaksi tätä en ehkä kuitenkaan nimittäisi, mutta heppakirjaksi ehdottomasti. Toki koirista kerrottu (siis se vähä, mitä kerrotaan) on asiasisällöltään erittäin oikein. Luettavaksi suosittelen joka tapauksessa, jos perheessä on sopivan ikäistä lukijaa (kuten minä ☺)

Ilmestynyt 2016, kustantaja Otava, 79 sivua

Caddy - kompisen

kirjoittanut Lars Billgren

Päätin verrytellä kielitaitoani, kun törmäsin tähän opaskoiran elämäkertaan. Ja sain ajattelemisen aihetta siitä, miten paljon enemmän opaskoira on näkövammaiselle kuin pelkkä opaskoira. Se on hyvä ystävä ja kaveri, joka on aina mukana. Kirja osoittaa myös sen, että pelkkä koiran omistaminen riitä, vaan näkövammaisen täytyy olla koiransa ohjaaja kodin ulkopuolella liikuttaessa. Monestihan sitä ajattelee, että koira ohjaa ja opastaa, mutta eihän se tiedä minne mennä, ellei omistaja tee päätöksiä.


Kirja kertoo hersyvällä tavalla koiran ja omistajan yhteensovittamisesta, siitä miten koira kävelyttää omistajansa naatiksi hankkiutuessaan kiertotietä kotiin ja miten vapaana juokseva opaskoira on koira eikä opas, ja saattaa jättää luoksetulokutsut kuuntelematta, jos jotakin mielenkiintoisempaa on näköpiirissä. Naurut irtosivat myös siinä, kun kanssakulkija liikennevaloissa sanoo koiralle, että nyt se valo vaihtuu; siis koiralle, ei omistajalle.

Tällaisia kirjoja lukisin mielelläni lisää, mutta ilmeisesti niiden lukijakunta on liian pieni, että niitä kannattaa suomentaa. Harmi.

Ilmestynyt 1997, kustantaja Sollefteå Hundskolan, 104 sivua,
ilmestynyt myös Ultima Esperanzan kustantamana vuonna 2015.