Maf-koira ja hänen ystävänsä Marilyn Monroe

kirjoittanut Andrew O'Hagan

Olen vuosikaudet jättänyt tämän kirjan lukematta, koska olen ajatellut, että kirja on humpuukia, joka ratsastaa Marilynin nimellä. Mutta humpuukia tämä ei ole. Kuvitteellinen tarina, toki, mutta paljon on kirjailija tehnyt taustatutkimusta ennen kuin on sovittanut pienen Mafia Honey -nimisen koiran Marilynin kainaloon.

Kirjan kertojaminä on Maf-koira, jolla on melkoisen laaja yleissivistys ja selkeitä mielipiteitä niin ajan politiikasta kuin julkkiksistakin. Nopeatempoisessa tekstissään kirjailija päästää Mafin ajatukset rönsyilemään ja osuvat päätelmät seuraavat toisiaan. Teksti on kuten Maf viisaasti kommentoi: "romaanimuotoista eeppistä komediaa, aiheesta poikkeamisen jaloa taitoa" sillä sen mielestä koirilla "on hyvä muisti, muttei sitä inhimillistä heikkoutta, että pitäisimme todellisen ja kuvitellun visusti erillään."

Maf kertoo myös monista julkkiskoirista, jotka - toisin kuin Maf itse - ovat todella eläneet. Olen valmis nimeämään tämän kirjan koiraromaaniksi, sen verran paljon koirien maailmanhistoriaa soljuu tarinan lomassa.

Vastoin omia aiempia olettamuksiani: suosittelen luettavaksi!

Ilmestynyt 2011, 321 sivua, kustantaja Tammi, suomentanut Heikki Karjalainen

Jenkkilän tunnetuimmat koirarodut vuodelta 1910

Webster's New Illustrated Dictionary eli Websterin Uusi Kuvitettu Sanakirja, julkaistu 1911 New Yorkissa. Siinä koirarotujen kohtaa somistaa F.E. Wrightin julistepiirros nimeltään "Leading Breeds of Dogs" joka on julkaistu jo vuonna 1910. Törmäsin tähän kuvaan netissä, ja heitänpä tänne näytille, miltä koirarodut näyttivät yli sata vuotta sitten.

Rodut nykynimillään:  vasemmanpuoleinen sivu: gordoninsetteri, punainen irlanninsetteri, englanninsetteri, pointteri, skotlanninhirvikoira, karkeakarvainen saksanseisoja, vihikoira, beagle, lyhytkarvainen saksanseisoja, englanninkettukoira, bostoninterrieri, ranskanbulldoggi, englanninbulldoggi, mastiffi, irlanninvesispanieli, mäyräkoira, bedlingtoninterrieri, tanskandoggi, mopsi, cockerspanieli. 

Oikeanpuoleinen sivu: yorkshirenterrieri, englanninvinttikoira, venäjänvinttikoira, italianvinttikoira, bullterrieri, manchesterinterrieri, airedalenterrieri, skotlanninterrieri, irlanninterrieri, kettuterrieri, meksikonkarvatonkoira, skyenterrieri, dalmatiankoira, pitkäkarvainen ja lyhytkarvainen bernhardinkoira, newfoundlandinkoira, englanninkääpiöterrieri, villakoira, clumberinspanieli, japanese chin, maltankoira, kingcharlesinspanieli, cavalier kingcharlesinspanieli, eskimokoira, pitkäkarvainen skotlanninpaimenkoira, kääpiöpystykorva.

Poliisikoira (romaani vuodelta 1915)

Kertomus Bellan suorittamasta urotyöstä Kytölän kulmakunnalla
kirjoittanut Tiitus

Olisikohan tässä ensimmäinen suomeksi kirjoitettu koiraromaani? Tämä sata vuotta vanha tarina kertoo poliisikoirasta ja Kytölän kyläläisistä hämmästelemässä sen toimintaa. Suunnilleen samanlaista voisi tapahtua tänäkin päivänä!

Kirjassa on paikoin vanhahtavia sanontoja ja hauskoja ajatuksenjuoksuja, joista tässä muutamia:

"Ovat olleet rosvot Jykkälässä menneenä yönä ja vieneet leipänsä jos särpimensäkin, niin minä sanoin sille Paavolle aamulla koululla, että kysyisit häntä vaikka poliisikoiraa - kun siellä kaupungissa kuuluu semmoinen peto olevan - niin antaisi hänen haistella rosvojen jälkiä, jos se niistä mitä ymmärtäisi."

"Vai jo ne ovat koiratkin päässeet ruununmiehiksi..."

"Ihmeesti se onkin antanut tuo luonto viisautta eräille luontokappaleille, varsinkin noille koirille. Miten liekin niitä niin suosinut. Ne oikein hevosmiehet kehuvat sitä hevosen viisautta, mutta en minä kumminkaan ole vielä yhdessäkään hevosessa koiran viisautta havainnut... Ei se omin päin mitään osaa tehdä..."

Kyläläiset totesivat, että koiran taidot perustuvat "vaistoon ja haistiin". Matkallaan rikospaikalle kaksi poliisia yöpyivät koiransa kanssa kestikievarissa, ja kievarin isäntä oli vähän sitä mieltä, ettei mitään hurttia sisälle tuoda. Siihen poliisimies: "Se ei olekaan mikään hurtta eikä rakki, vaan poliisikoira."

Kytölän kylälle ehtii kuitenkin eri koira ennen poliisikoiraa, kun "Proviisori Löfman - - - oli lähtenyt kaupungista Kytölän jänisrikkaille maille metsästysonneaan koettelemaan." Ja sekaannushan siitä tulee!

Lopulta saapuu kylälle poliisikoira Pellakin, ja oikein hevoskyydillä, vaikka kestikievarin isäntä olikin vähän vastustanut koiran kyytiämistä: "En minä vielä ennen ole koiria kyydinnyt. Eikö tuo tuommoinen votkale jaksa perässä juosta?" Mutta poliisit tuohtuivat: "Luuleeko isäntä, että tämä Pella on joku tavallinen rakki tai muu juoksulas?"

Varkauden kohteeksi joutuneeseen Jykkälän taloon kokoontui uteliaita kyläläisiä odottelemaan poliisikoiran saapumista, mutta kirjoittaja puolusteli, etteivät he olleet pelkästään uteliaita. "Se oli myös tavallaan kohteliaisuuden osotus naapuria kohtaan, ja todistus, ettei häneen ja hänen talonsa tapahtumiin nähden oltu välinpitämättömällä kannalla."

Ja saapuivathan ne oikeaan taloon viimein: "yksi koira ja kaksi muuta poliisia." Ja tutkinta pyörähtää käyntiin, vaikka uteliaat kyläläiset ovatkin tallanneet pihamaan jäljet melkein kadoksiin.

Mainittujen kolmen poliisin työskennellessä läheisessä talossa alkoi "iltapuolella raamatunselitys" jonne kokoontui naapurikylienkin väkeä. Saarnamies ei kuitenkaan saanut kuulijoiden täyttä huomiota, kun nämä supisivat keskenään poliisikoirasta. Niinpä hänen ei auttanut muu kuin ruveta puhumaan poliisikoirasta hänenkin: "Ja eikö se todellakin ole surullinen todistus siitä, miten kauas me ihmiskurjat olemme eksyneet oikealta tieltä, kun armollisen esivallan täytyy" käyttää järjettömiä luontokappaleita, sieluttomia koiria apunaan taistelussa rikoksia, pahuutta ja syntiä vastaan! Eikö meidän sydämemme täydy itkeä verta ajatellessamme, että ihmiset ajavat vääryyden ja perkeleen asioita ja koirat ajavat oikeuden ja rehellisyyden asiaa!"

Vaan kuinka sitten kävikään? Seurasiko poliisikoira oikeita vai vääriä jälkiä? Saatiinko varas kiinni? Löytyivätkö Jykkälän talven varaksi säilötyt ruoat? Ehei, en kirjoita enempää juonipaljastuksia! Saa tämän muutkin lukea kuin minä,  Teos nimittäin on julkaistu uudelleen useammassakin Tiituksen pakinakokoelmassa ja löytyy monesta kirjastosta.

Alunperin ilmestynyt 1915 "50 pennin kirjasto" -sarjassa, kustantaja Kustannusosakeyhtiö Kirja, 99 sivua.

Koirien Suomi - kansanperinnettä ja historiaa

koonnut Petri Pietiläinen

"Kuka vieraalta ensiksi kuulumiset kysyy, kun vieras taloon tulee?" Arvoitus muistiinmerkitty Haapavedeltä 1854.

Tämä kirja kertoo koirista suomalaisten rinnalla. Puhutaan koirista koirista runoissa ja uskomuksissa, kansantarinoissa ja saduissa. Sitten perehdytään työkoiriin eli metsästys-, veto- ja paimenkoirista, herrasväen lemmeistä ja koirista nykypäivän ihmisten rinnalla. Pienen osuuden esittelyä saavat myös suomalaiset koirarodut.

Tämä on mielenkiintoinen kirja historiasta, mutta ei mikään kotimaisten rotujen esittely. Eikä myöskään koiratietokirja vaan kansanperinnekirja. Teos kiinnostaa silti varmasti monia koiraihmisiä, jotka haluavat tutustua siihen, miten suomalaisten ja koirien yhteiselo on kehittynyt, Kirjassa on myös mukava lähdeluettelo, josta kiinnostuneille löytyy lisää luettavaa.

Koiratietouden kohdalta kirjan olisi saanut joku terminologian tunteva tarkistaa. Suupieleni vetivät hymyyn mm. seuraavat kirjoittajan itse luomat termit; koirarotumääritys, suojeluskoira, chihuahuan pitkäkarvainen muoto, kadonneiden eläinten etsijä, sortuneista taloista ihmisiä etsivä koira, rotukirjalle ottaminen (siis: rotumääritelmä, suojelukoira, pitkäkarvainen muunnos, etsijäkoira, pelastuskoira/rauniokoira, rotuunotto).

Ilmestynyt 2014, kustantaja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 239 sivua.

Elämää koiran kanssa

kirjoittanut Kaija Unhola

Suomalainen koiraharrastus ennen ja nyt Tämä kirja kertoo suomalaisesta koiraharrastamisesta alkaen Viipurin koiranäyttelystä vuonna 1887, seuraten eri koirajärjestöjen perustamista maahamme ja uusien koirarotujen tuloa aina nykypäivien dna-tutkimuksiin ja harrastuslajien moninaisuuteen.

Vaikka aiheena on historia, kirja ei ole kuivaa luettavaa. Mukana on tietoiskuja ja hauskoja pikku tarinoita aiheeseen liittyen. Tämä kirja on erinomainen lahjakirja aikuiselle koiraharrastajalle.


Ilmestynyt 2014, 309 sivua, kustantaja Art House.

Koirat ihmisen apuna - Nelijalkaisia ammattilaisia

kirjoittaneet Merrily Weisbord & Kim Kachanoff

Kirja esittelee 21 koiraa, joilla jokaisella on omanlaisensa ammatti, työ, jossa ne ihmisten kanssa tekevät mestarillisesti oman osuutensa yhteisen hyvän eteen.

Haku- ja pelastuskoraosastolla esitellään vesipelastaja, rauhanturvaaja, palotutkija, lemmikkienetsijä, rauniokoira, termiittikoira ja poliisikoira. Sitten esittelyvuorossa on paimenia, tv- ja muita tähtiä, rekikoira Iditarodin huipulta, avustajakoiria, joiden omistaja on halvaantunut, sokea, epileptikko tai vanhus ja lopuksi ekokoiria, jotka toimivat luonnonsuojelutyössä.

Tämä kirja on mielenkiintoista luettavaa jokaiselle koiraihmiselle. Kukapa ei unelmoisi siitä, että hän oma koiransakin olisi jollakin saralla maailmankuulu!

Sanotaan, että kertaus on opintojen äiti. Kenties siksi tänä keväänä on ilmestynyt harvinaisen paljon koirakirjoja, jotka ovat uusintapainoksia, kuten kaikki tässä esitellyt kirjat. Ne ovat hyviä kirjoja, mutta sääli sikäli, että maailmalla ilmestyy vuosittain kymmenittäin mielenkiintoisia koirakirjoja, joita ei koskaan suomenneta, sillä useimmat kustantamot mahduttavat kustannusohjelmaansa korkeintaan yhden koirakirjan per vuosi.

Kirja on julkaistu aikaisemmin vuonna 2002 ja uudelleen vuonna 2014, 270 sivua, kustantaja Karisto, suomentanut Elina Lustig.

Koirien maailmanhistoria

kirjoittanut Petri Pietiläinen

Koiren maailmanhistoria on erilainen koirakirja. Vaikka oikeastaan se ei ole koirakirja, vaan kertomus siitä, mitä ihminen on ajatellut koirasta vuosisatojen saatossa. Ja mitä ihminen on koiralla teettänyt. Tai koira ihmisellä. Esittelyvuoroon pääsevät myös tunnettujen historian henkilöiden omistamat koirat.

Kirja alkaa aikojen alusta, muinaiskoirista tullaan antiikin ja Rooman valtakunnan kautta eri uskontojen ja elämänfilosofioiden koirauskomuksiin ja erilaisiin maailmanhistorian tapahtumiin, joissa koirat ovat olleet ihmisen rinnalla.

Tämä kirja kannattaa nauttia pieninä erinä, sillä faktatietoa on niin paljon, että ahmiminen aiheuttaa informaatioähkyn. Silti se on ehdottomasti lukemisen arvoinen, ja avaa koirista pitävälle lisää näköaloja siihen, miten koira on ollut ja voi tulevaisuudessa olla ihmisen kumppanina.

Ilmestynyt 2013, 344 sivua, kustantaja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Koiran filosofia

kirjoittanut Eero Ojanen

Tässä on tavallisesta koirakirjasta poikkeavalla tavalla ihmisen ja koiran suhdetta lähestyvä kirja. Kirjassa tutustutaan ihmisen suhteeseen parhaaseen ystäväänsä perehtymällä erialisten tekstien ajatuksiin alkaen jo ajalta ennen ajanlaskumme alkua ja viitaten mm. Raamatun kertomuksiin, joissa esiintyy koira.

Kirjan läpi kulkevana ajatuksena on, että se mitä ajattelemme parhaaasta ystävästämme, kertoo siitä, miten suhtaudumme kanssaihmisiimme. Jos etsit aikuiselle koiraharrastajalle joululahjaa, tämä kirja avaa väyliä hänen ajatuksilleen.

Ilmestynyt 2012, 132 sivua, kustantaja Kirjapaja