Viisi uutta koirakirjaa

Kävin Savitaipaleen nukkekotimessuilla ja ostin itselleni viisi uutta koirakirjaa. Nukkekotikokoa tietysti. On ne vaan niin suloisia! Vaikka eivät kyllä ole mittakaavassa, sillä kuten kuvasta näkyy kirjat ovat oikeasti keskenään eri kokoisia. Anyway, mä niin tykkään! Saattaapi olla, että pitää itsekin tehdä joitakin tuollaisia.

200 €:n koirakirja

Jep. jep, kirjan hinta tosiaankin on eräässä antikvariaatissa 200 euroa. Eikä ole kyse mistään antiikkisesta eeppoksesta. Alennuin jopa niin alas, että kysyin onko hinta todella oikein. Minulle vastattiin, että on ja kyseisellä hinnalla he ovat ennenkin myyneet kirjaa. Ja, mikä oudointa, kirja on nyttemmin kadonnut heidän sivustoltaan. Olisikohan myyty?!

Anyway, kyseessä on Bonnie Wilcox & Chris Walkowicz:
Maailman koira atlas

Tässä teoksessa on 5,2 kiloa tietoa, yli 1100 valokuvaa ja rotuhaksemistossa yli 800 nimeä, kun siinä mainitaan sekä rodun alkuperäinen nimi että suomenkielinen nimi. Koirat on jaoteltu vanhan roturyhmäryhmittelyn mukaan (voimassa julkaisuvuonna), mutta se tuskin haitta, sillä kirjan paras anti on runsas ja upea kuvitus.

Ilmestynyt 1991, kustantaja Pet Publishing, 910 sivua, suomentaneet Tuula Syvänperä ja Paula Heikkinen-Lehkonen.

PS. Muutama vaihtoehtoinen hinta samaiselle kirjalle: tori.fi 3 € (tullut myyntiin sen jälkeen kun hankin oman kappaleeni), eräs toinen antikvariaatti, (jossa ei kirjaa enää ole saatavilla, koska on myyty minulle) 5 €.

Koirakirja (vuodelta 1936)

kirjoittanut Yrjö Ylänne

Innostuinpa nyt selailemaan Lasten koirakirjan kirjoittajan aikuisille tehdyn rotuoppaankin. Teos "omistetaan Suomen Kennelliitolle" Listaan tähän ensimmäisenä omaan korvaani hauskoina sorahtavia rotujen nimiä:

Norlannin pystykorva eli gråhund eli jämthund eli grå dyrehund eli elkhound, Lapin pystykorva eli finnehund, Arabian vinttikoira, saluki eli gasellikoira, jättiläissnautseri eli Riesenschnauzer, Maltan koira eli malteeseri, Venäjän pystykorva eli laikka, Hollannin pieni venekoira eli schipperke (joka muuten on belgialainen rotu), Lhassan terrieri (joka on Englannin vanhaa lammaskoiraa muistuttava tiibettiläinen rotu), Pommerin pystykorva eli kääpiöpystykorva eli pomeraniaani


Ilmestynyt 1936, kustantaja Otava, 216 sivua.

Ja sitten joukko kuvia.

Suomenpystykorvista oli muuten kauniit kuvat (kuten kirjan kannessakin), mutta tämä ei niinkään miellyttänyt silmääni. Kuvateksti kirjassa: "Eräs viime vuosien edustavimpia pystykorvia. Valio Hiien Isku, uros, omist. nimismies Lauri Forss, Hirvensalmi."
Ettei vain olisi Yrjö Ylänteen kennelnimi tuo Hiien...?

Tässäpä vähän 1930-luvun saksanpaimenkoirasta rungonmallia, sopisi olemaan nykypäivän itäeuroopanpaimenkoira.

"mustan-, ruskean- ja valkoisenkirjava Karjalan karhukoira"

"Sankt Bernhardin munkit harjoittamassa kuuluisia koiriaan ihmisystävälliseen tehtäväänsä."

kevytrakenteisia ovat (enkä nyt puhu munkeista)

"Afganistanin vinttikoira"

Huh-huh, tämän päivän koiriin verrattuna...

Tämän olen toki tiennyt ennestäänkin, että rodun alkuaikoina suomenajokoirissa oli muitakin värejä kuin nykyinen ruskea valkein merkein mustalla manttelilla.

Ylempi: "Tyypillinen kotimainen ajokoiranarttu. Viisun Trio, omist. kunnallisneuvos Akseli Haikio, Paimio."

Alempi: "Nykyhetken parhaimpia ajokoirauroksiamme. Ukko av Huuna, omist. isännöitsijä F. Dahlstedt, Tervakoski." Mahtoikohan koiran häntä olla jostakin syystä typistetty, vai saattoiko oikeasti olla noin lyhyt?

Kuvateksteistä ilmenee, että rotukoiria harrastettiin tuolloin ylempiin yhteiskuntaluokkiin kuuluvissa perheissä. Koirien omistajien nimiä ei mainita juuri muissa kuin kotimaisissa roduissa.

"Suorakarvainen noutaja" joka on kehitetty Labradorin noutajasta ja settereistä. "Rotu nauttii kotimaassaan [Englannissa] ja usealla taholla muuallakin kasvavaa suosiota, mutta pohjoismaissa sillä ei ole käytäntöä, ei varsinkaan meillä." Suorakarvaisen noutajan ohella muita noutajarotuja ovat "kultainen noutaja, kiharakarvainen retrieveri [joka on Labradorin koiran ja villakoiran ristisiitos], Venäjän noutaja sekä Labradorin koira.

Ranskan hirvikoiran (kuvassa) ohella ranskalaisina ajokoirarotuina mainitaan Chien de Franche Comté, Vendéen koira (jota on karkeakarvainen ja lyhytkarvainen muunnos), Griffon Nivernais, Braque de Norman, Chien de Gascogne ja Chien de Gascon-Saintongenois.

"Kostroman ajokoira" on venäläinen rotu.

Toinen kirjassa mainittu venäläinen ajokoirarotu on "harlekiini-ajokoira", jolla kerrotaan olevan "omituinen mateenkarvainen väri ja kummalliset herasilmät" ja sen sanotaan olevan norjalaisen Dunkerin ajokoiran lähisukulainen.

Mäyräajokoira eli Dachsbracke on eri rotu kuin mäyräkoira. Eikä se ole dreeverikään, koska on Saksasta. Sen sanotaan polveutuvan matalasta mäyräkoirasta ja Saksan ajokoirasta.

Olen kuullut ja nähnytkin nyöriturkkisia villakoiria. Mutta ei niiltä ole keskiosaa ajeltu kaljuksi, vai muistankohan väärin...? Ja nimenkin muistan väärin, näkyy selvästi olevan "nuoravillakoira".









Tästä villakoirasta kerrotaan, että se on rotunsa valioedustaja. Luokkansa voittajana se on kuvattu Frankfurt am Mainissa vuonna 1935 "toimeenpannussa koirien maailmannäyttelyssä."

Bracco, italialainen kanakoira.


Täytyy myöntää, etten olisi tunnistanut rotua ilman kuvatekstiä, vaikka nykypäivän bracco italianot toki tunnistan.

Cockerspanielista kerrotaan, että se on saanut nimensä riistalajeista, joita sillä metsästettiin eli kurppa, teeri, pyy ja metso (wood cock, moor cock, heath cock)

Kuvien koirat ovat "Suomessa kasvatettuja cockerspanieleja. Vas.: Muc Hill Cockie, omist. neiti Anneli Carlsén, Viipuri. Oik.: Muc Hill Blue Lily, omist. luutnantti L. Lerche, Munkkiniemi."

"Kaunis ryhmä kenttäspanieleja."


Enää en ihmettele yhtään, että fieldspanieleissa joskus syntyy punavalkoisia pentuja.

Bullterrieri on tuohon aikaan ollut vielä ihan peruskoiran näköinen.

Ilman kuvatekstiä en kyllä olisi tunnistanut näitä "Airedalen terriereitä". Niitä on siinä "täysi tusina" ja ne ovat kaikki "samaa pesuetta".

Ja loppuun vielä mukaan tekstiäkin aiheesta sylikoirat. Alla osin kesken jäävässä kuvassa "karvattomia koiria" eli kaksi chihuahuaa.







Huomioithan, että olen valokuvannut (skanneriin yhdistetty pöytäkone dead) ja kertoillut tähän vain omaan silmääni ottaneita erikoisia kohtia kirjasta. Suurin osa kuvista ja teksteistä voisi olla nykypäivänkin koirakirjoissa.

Koiran kanssa

- hoito, kasvatus ja ystävyys -

kirjoittanut Kate Kitchenham, kuvat Heiner Orth

Kun näin tämän kirjan kansikuvan Kariston kirjaluettelossa ennen kirjan ilmestymistä, luulin kyseessä olevan jonkinlaisen aforismikirjan.

Mutta erehdyin. Tämähän on ihan asiallinen tietokirja, joka onneksi ei yritä kertoa kaikkea kaikesta, vaan jättää koirarotujen esittelemisen pois, ja keskittyy antamaan isoja ja pieniä vinkkejä perusasioihin elämisessä koiran kanssa.


Kirjan pääotsikot ovat:
- Koirat
- Kaikenlaisia koiria
- Nelitassuinen taapero
- Murrosikä
- Vihdoinkin täysikasvuinen
- Lapsi ja koira
- Harmaakuonot

Kirjassa on näyttäviä kuvia ja vaihteleva taitto. Lisäksi arvostan käännöstyötä, jonka on tehnyt koira-alan vankka tuntija Tuula Syvänperä. Kirja on myös sovitettu Suomen oloihin, joten suosittelen tätä lämpimästi varsinkin uusille koiranomistajille.

Ilmestynyt 2016, 159 sivua, kustantaja Karisto, suomentanut Tuula Syvänperä

Terve koira - Leikit, ravinto, hyvinvointi ja koulutus

kirjoittanut Arden Moore, esipuheen kirjoittanut eläinlääkäri Lori Huston



Kansi antaa minulle mielikuvan helppoheikki-kirjasta, mutta sisältö on laadukkaampaa. Lyhyesti käsitellään niin koiran kotilääkintä kuin eläinlääkärikäyntien järjesteleminen, turkinhoito ja ravitseminen. Eniten sivutilaa saavat temppujen opettelu, joiden jälkeen puhutaan vielä sosiaalistamisesta, matkustamisesta, koiraurheilusta (jossa lajeja ovat vain agility, koirafrisbee ja koiratanssi), ensiavusta, koiran kustannuksista ja vanhan koiran hoitamisesta.

Olen itse ensisijaisesti näyttelyharrastaja, ja odotin jännityksellä mitä otsikoiden "tavallisia näyttelytemppuja" ja "vaativia näyttelytemppuja" alta löytyy. Odotin nimen mukaisesti ohjeita koiranäyttelyyn, mutta kyseessä olikin showtemppujen esittäminen. Siis vilkuttamista, kierimistä, nimeltä mainitun lelun noutamista ja muuta. Näyttelytemppuja -termin käyttämisestä pitkä miinus suomentajan tilille.

Edellä olevasta harmistuneena aloin katsella kirjaa suurennuslasilla ja löytyihän sieltä muitakin outoja sanoja ja käännösvirheitä. Esimerkiksi agilityssa "arvostelu perustuu koiran nopeuteen ja suorituksen kauneuteen" ja koiranruoan ostamisessa tärkeää on "valmistajan läpinäkyvyys" sekä matkustamisessa "kuljetuslaatikko".

Paikoin puutteellisesta alan terminologiasta huolimatta tämä kirja on hyvä tietopaketti uudelle koiranomistajalle. Taitto on tasalaatuista, mutta useimmat kuvista eivät liity suoranaisesti sivun tekstiin.

Ilmestynyt 2016, 192 sivua, kustantaja Gummerus, suomentanut Jenna Pahlman.

Metsästyskoirana cockerspanieli

kirjoittanut Ulla-Marja Ruistola

Rotukohtaisten harrastuslajien opaskirjat ovat melko harvinaisia. Tämän on kirjoittanut 15 vuotta cockerspanieleita kasvattanut Ulla-Marja Ruistola, joka on myös toiminut rotuyhdistyksen lehden päätoimittajana ja jalostustoimikunnan jäsenenä.

Kirja kertoo cockerin rodunomaisesta harrastuslajista, metsästämisestä. Osittain rönsyillään myös kasvatustyöhön ja rodun historiaan. Tietoa löytyy ja faktaa on taustalla, mutta kirjan ulkoasun viimeistely on jäänyt kesken. Kuvissa on mukana jopa nettikuvia, joita on venytetty täyttämään sivulla oleva tila. Marginaaleja sivuilla ei ole ja tekstin oikea reuna röyhyää. Huolitellumpi ulkoasu lisäisi lukunautintoa.

Ilmestynyt 2016, omakustanne, 132 sivua.

Pentu - koiran kasvatusopas = Koiranpentu - kasvatusopas

kirjoittanut Gwen Bailey

Gwen Bailey on brittiläinen lemmikkialan ekspertti, joka on kirjoittanut useita kirjoja koiriin ja niiden ongelmakäyttäytymiseen liittyen, katso esim. http://dogproblemssolved.com/ in English. Tässä on yksi opas pennun perustavoille opettamisesta. Ja vähän vaikeampiakin asioita kirja opettaa opettamaan, temppujakin on tarjolla. Ostamisen jälkeen petyin, syy seuraavassa.

Entisaikaan useampi kustantamo toi vuosittain markkinoille uuden koiratietokirjan. Nykyisin ollaan menty pieneen, hyvä että edes yksi uusi tulee vuodessa. Sillä tätä minä olen huokaillut jo aikaisemminkin: miksi ihmeessä pitää julkaista sama kirja vähän eri kannella uudestaan? Onhan maailmalla hyviä koirakirjoja vaikka millä mitalla. Myös Gwen Baileyn kirjoittamia ja suomeksi kääntämättömiä. Rehellisesti uusi painos vaan samasta kirjasta, ei nimenmuutosta ja ihmisten narraamista siitä, että taas olisi tullut uusi teos. Uusi hutiostos se on, ei muuta.

1. painos 2012 nimellä Koiranpentu - kasvatusopas
2. painos 2016 nimellä Pentu - koiran kasvatusopas
kustantaja Readme.fi, suomentanut Nina Mäki-Kihniä.

Koirakurssi - Hyvin käyttäytyvä lemmikki vain 21 päivässä!

kirjoittanut Karen Wild

Hohhoijaa, taas sitä jenkkihömpötystä ja taikatemppuja. Oletin. Mutta ilokseni olin väärässä. Ensinnäkin teos on brittiläinen ja toisekseen se ei lupaa, että koirasi on täysoppinut kolmessa viikossa. Itse asiassa kirja ei lupaa mitään, sillä heti alussa on vastuuvapauslauseke: "Kirjan neuvot on tarkoitettu vain suuntaa antaviksi. Ne eivät välttämättä sovi juuri tiettyyn yksittäistapaukseen eivätkä korvaa eläinlääkärin antamia ohjeita tai neuvoja."

Kirjassa on kolmen viikon treeniohjelma perusasioiden ja joidenkin temppujen opettamiseen pennulle. Tietenkin vanhemmankin koiran kanssa voi edetä näillä ohjeilla, mutta pentu, joka ei vielä osaa mitään tarvitsee jokaisen treenipäivän tehtävät.

Kirjassa neuvottu kouluttaminen perustuu nameilla houkutteluun ja oikea-aikaiseen palkitsemiseen. Ei ehkä ihan myötäile uusimpia kukkahattutytteleiden koulutusmenetelmia, mutta on aika varma tapa saada tuloksia nopeasti.

Säälittävän vähän tuntuu maailmassa olevan koiravalokuvia. Sillä tässä kirjassa pisti heti ensi selaamalla silmään sama kuva, jota on käytetty (saman suomalaisen kustantajan) kirjan Superkoira kannessa. Kirjalla on myös sisarteos kissojen kouluttamisesta.

Ilmestynyt 2015, 96 sivua, kustantaja Readme, suomentanut Eeva Mäkelä.

Koirarotujen maailma

kirjoittaneet Carl-Johan Adelcreutz, Johan & Jaye Adelcreutz

Ruotsalaisvalmisteinen rotukirja on saanut jo neljännen uudistetun versionsa. Tämä versio on hieman kookkaampi kuin aiemmat. Lisäksi mukaan on ujutettu piirrossymbolein osoitettu rotujen koko, liikunnantarve ja turkinhoidon määrä. Aiemmissa versioissa rodut on järjestetty aakkosjärjesstykseen niiden alkukielisten nimien mukaan, mikä olikin aika hassu järjestys, sillä aakkoset osaava ihminen voisi selata kirjaa ilman hakemistoa, jos järjestys olisi suomenkielisten nimien mukaan. Tässä uusimmassa versiossa edetään roturyhmittäin, mutta edelleen aakkostaminen on saman (ainakin tällaisen kirjastoalan koulutuksen saaneen henkilön mielestä) hassun systeemin mukaan.

Jokunen kuva on uusikin, mutta pääosin käytetään edelleen jo 1994 mukana olleita rotukuvia, joissa on typistetyt hännät ja korvat. Ulkoasultaan vakuuttava kirja, mutta ikivanhat kuvat roduista - murrrr!! Uudistusta on se, että kuvat on käännetty välillä peilikuviksi ja hihnat on digitekniikalla poistettu - koirat nimittäin katsovat aina sivuaukeaman keskustaan päin eli toisiinsa.

Kokonaisutenaan erinomaisen kattava rotukirja,
mutta toteutus pettymys edellä mainituista syistä.


Ilmestynyt alkujaan ruotsiksi jo vuonna 1994 ja suomeksi samana vuonna nimellä Suuri koirakirja kustantajana Kauppiaitten Kustannus Laila Rauhamaan suomentamana 440-sivuisena.

Seuraava versio ilmestyi jo nimellä Koirarotujen maailma vuonna 2003 Kariston kustantamana ja Tuula Syvänperän suomennoksena. Siitä otettiin lisää painoksia 2004, 2005 ja 2006. Teoksessa on 470 sivua.

Vuonna 2009 ilmestyi 5. uudistettu painos (Karisto/Syvänperä), edelleen 470 sivua.

Uusin versio on tämä 2015 ilmestynyt, kustantaja Karisto, suomentanut ja suomeksi toimittanut Tuula Syvänperä, 512 sivua.

Näin koulutan koirani

kirjoittanut Gwen Bailey

   

Brittiläiseltä koira-asiantuntija Baileylta on suomennettu jo useampia teoksia. Laatu ei määrän myötä kuitenkaan kärsi. Tässä on koulutusopas, josta löytyy ajattelemisen aihetta sekä aloittelevalle että kokeneelle koiraharrastajalle.

Tämä teos opastaa suhteen rakentamisessa, peruskoulutuksessa ja jatkokoulutuksessa. Vinkkejä löytyy ongelmien ratkaisemiseen ja yhteiseen hauskanpitoon. Kirjan kuvituksessa on todella paneuduttu tekstin mukaan etenemiseen. Kuvien määrä ja kirjasinkokojen ja -tyylien runsaus tekee kirjasta kuitenkin levottoman ja saattaa harhauttaa lukijaa keskittymistä tekstiin.

Ilmestynyt sekä 2009 että 2015, 256 sivua, kustantaja Otava, suomentanut Elina Lustig.

101 koiratemppua = Suuri koiratemppukirja

kirjoittanut Kyra Sundance
ja hänen weimarinseisojansa Chalcy

Weimarinseisoja ei varmasti ole ensimmäinen rotu, joka tulee mieleen maailmanluokan koiratemppuesiintyjän koiraksi. Kyra Sundancen Chalcy on kuitenkin weimari ja osaa ainakin 101 temppua!

Kirja opastaa temput vaihe vaiheelta sekä sanoin että kuvin. Mukana on käskysanojen lisäksi myös ehdotukset käsimerkeiksi. Mukana on myös arvio siitä, missä ajassa koira voi oppia kyseisen tempun.

Tämän kirjan avulla voit opettaa koirallesi melkoisen määrän juttuja alkaen perusliikkeistä ja edeten aina laskemiseen ja tulivanteen läpi hyppäämiseen asti! Suosittelen kirjan omaksi ostamista, sillä siinä riittää aktiviteettejä moneksi vuodeksi.

101 koiratemppua on hyvä kirja, mutta nyt tulee iso pettymys: kolme vuotta myöhemmin julkaistu Suuri koiratemppukirja on erinäköisestä kannestaan huolimatta sama teos, sanasta sanaan. Pitikin mennä ostamaan toinen saman tekijän temppukirja, kun ensimmäinen oli niin hyvä. Arvoisat kustantajat: eikö maailmalla muka ole hyviä koirakirjoja sitä vertaa, että jokainen suomeksi käännetty kirja olisi eri teos? Onhan hyvänen aika Sundancekin kirjoittanut useamman kuin tämän yhden!

Ilmestynyt 2011, 200 sivua, kustantaja Readme.fi, suomentanut Johanna Virtanen.
Ilmestynyt 2014, 208 sivua, kustantaja Readme.fi

Koiranpennut - Sopivan rodun valinta ja kasvatus

kirjoittanut Sanna Karppinen

Oman rodun valitseminen on vaativa tehtävä, ja sen onnistumiseksi kannattaa lukea koirakirjoja ja tavata koiraihmisiä. Tämä kirja on ehdottomasti tutustumisen arvoinen teos ennen koiranpennun hankintaa.

Kaikista roduista kerrotaan seuraavat: kasvu&kehitys, turkin hoito, ruokailutavat, liikunnantarve, terveys ja ihanneperhe sekä niiden taipumuksista ovatko ne harrastus-, metsästys-, työ- ja käyttökoiria tai seurakoiria. Lisäksi mainitaan asioita, jotka on hyvä ottaa huomioon rodun yhteydessä, kuten kerrotaan koiran koko aikuisena ja lisätiedon etsimiseksi rodun virallisen yhdistyksen nimi (joskin kaikkia kutsutaan rotujärjestöiksi, mitä kaikki eivät Kennelliiton ääntäjen mukaan ole, kun pienemmät ovat rotua harrastavia yhdistyksiä.)

Tämä rotuopas on kuvitettu pelkkiä pentuvalokuvia käyttäen ja kustakin rodusta on vain yksi kuva. Kaikki kuvat eivät ole kotimaisia, ja joissakin roduissa koira ei täysin vaikuta kyseisen rotuiselta meillä hyväksytyn rotumääritelmän valossa katsottuna.

Siitä voidaan sitten olla useampaa mieltä, että onko eettisesti miellyttävää "mainostaa" rotuja hellyyttävillä pentukuvilla.

Ilmestynyt 2014, 224 sivua, kustantaja Otava.

Koirat - Hauska tarrakirja

Kansikuvan perusteella tätä kirjaa luulisi perheen pienimpien tarrojenliimausvihkoseksi, Kirja kuitenkin avautuu olemaan astetta hauskempi tuttavuus. Siinä esitellään kukin rotu muutamalla sanalla, ja viereen on varattu tila merkitä missä ja milloin kyseisen rodun edustaja on bongattu.

Koirarodut on pisteytetty niiden harvinaisuuden mukaan 10-60 pisteen arvoisiksi. Kaikki kirjassa mainitut rodut bongaamalla saa kerättyä täydet 3220 pistettä.

Valitettavasti jälleen törmäsin kirjaan, jolla on ollut liian kiire (ajan tai rahan suhteen) markkinoille ilman, että sitä on vaivauduttu sopeuttamaan Suomen oloihin. Sillä esimerkiksi suomenpystykorvan bongaamisesta saa 50 pistettä ja englanninvinttikoirasta 10 pistettä, kun ensinmainittu on maamme 16. suosituin rotu ja jälkimmäinen sijalla 175. Anatolianpaimenkoiran tai hamiltoninajokoiran elävänä näkemisen antamien 60 pisteen saavuttaminen puolestaan on melko mahdotonta, koska kumpaakaan rotua ei ole rekisteröity ainuttakaan yksilöä Suomeen, ainakaan tämän kirjan julkaisuvuoteen mennessä.

Ilmestynyt 2014, 24 sivua + 2 tarra-arkkia, kustantaja Readme, suomentanut Nina Mäki-Kihniä.

Naksutinkoulutusta koirille

kirjoittanut Karen Pryor

Karen Pryor on naksutinkouluttamisen uranuurtajia, joka aloitti eläinten kouluttamisen delfiineille naksuttelemalle. Hän on kirjoittanut useita alan oppaita, joista ensimmäisen suomennettu oli Koira ja delfiini - johdatus naksutinkoulutukseen vuonna 1998.

Tässä kirjassa pistää ensimmäiseksi silmään normaalia isompi kirjasinkoko. Ilmeisesti on haluttu saada paksuutta ja sitä kautta vakuuttavuutta kirjaan suurentamalla tekstikokoa. Lukijapisteitä olisi heruttanut varmaan enemmän kuvien määrän lisääminen.

Enivei, ei ollenkaan hassumpi opas klikkaamisen alkeisiin. Mukana on niin arkipäivän toimintoihin liittyviä toimintoja, tokoa, dogdancingia kuin temppujakin. Innostuin taas itsekin klikkailemaan. Kirjalla on myös rinnakkaisteos: Naksutinkoulutusta kissoille.

Ilmestynyt 2007, kustantaja Perhemediat, 111 sivua, suomentanut Katja Kangasniemi.

Dobo - koiran kanssa kuntoon

kirjoittanut Camilla Peura

Dobon harrastaminen yleistyy nopeaa tahtia maassamme. Vaikka turvallisuutta ja terveelisyyttä liikkeitä tehtäessä ei täysin kirjasta voikaan oppia, on kirja maino apuväline, kun lajiin on ensin päässyt tutustumaan jollakin kurssilla. Kirjassa listataan liikkeet sekä koiralle, ohjaajalle että yhteisesti suoritettavaksi, ja lopussa on valmis treeniohjelmakin kotiharrastajalle.

Ensimmäisen painoksen ulkoasu on melko luentomonistemainen, eikä varmasti kirjakaupassa selattuna kutsuisi ostamaan, mutta tätä kirjaa saikin ostettua vain tekijältä.

Ensimmäinen versio ilmestynyt 2012, 160 sivua, kustantaja Koirakoulu Kompassi
Toinen versio ilmestynyt 2014, 189 sivua, kustantaja Koirakoulu Kompassi

Hienosti hihnassa

kirjoittaneet Tommy Wiren ja Päivi Romppainen

Muistatte ehkä tv-sarjan Hienosti hihnassa, jossa Tommy Wiren opasti koirankoulutuksessa. Nyt ohjeita löytyy myös kirjallisessa muodossa. Kirjan avulla voit selvittää itsellesi, miksi koirasi vetää ja mitä ongelmia siitä seuraa. Tutustumalla koulutusmenetelmiin ja oman toimintasi vaikutukseen koiraan, pystyt opettamaan koirasi pysymään lähelläsi.

Tätä kirjaa voit käyttää hihnakäyttäytymisen opettamiseen niin uudelle pennullesi kuin hihnassa hankalasti käyttäytyvän aikuisen koirasi toimintamallien korjaamiseen.

Mukana on myös eläinten terveysalan henkilöiden kirjoituksia mm. talutus- ja koulutusvälineistä sekä koiran kiinnipitämiseen liittyvistä laeista.

Ilmestynyt 2014, kustantaja WSOY, 151 sivua.

Rally-Toko - Harrastajan opas - Säännöt ja kilpailuohjeet käytännössä

kirjoittanut Krista Karhu

Rally-Toko on uusin virallinen koiraharrastuslaji, ja nyt siitä on jo kirjoitettu opaskirja. Runsas kuvitus tekee oppaan helposti omaksuttavaksi ja A4-koko tuo oikeutta varsinkin kylttiselosteisiin ja selityksiin.

Rally on todella monipuolinen laji, josta johtuen tehtviä on paljon. Jokaista kylttiä ei kannata opettaa koiralle erikseen. Kirjoittaja on tästä syystä niputtanut muutamia perustehtäviä, esimerksiksi vauhdinmuutokset, asennot, erilaiset käännökset, peruuttamistehtävät, puolenvaihdot ja käytösruutu.

Kirjassa esitetään miten kukin tehtävä tehdään optimaalisen kilpailusuorituksen aikaansaamiseksi. Lisäksi kerrotaan rataantutustumisesta, koirakon suorituspaikasta ja koska tehtävä kannattaa uusia sekä mitä vaikutusta on ohjaajan toiminnalla ja mitä koiran.

Oppaassa selvitetään arvostelukohteita, hylkääviä virheitä ja virhetyyppejä. Luokkakohtaiset ohjeet on niputettu kahteen osaan: alo ja avo sekä voi ja mes. Vaikka aiheena on säännöt, kirja on mukaansatempaavaa kuten rally lajinakin.

Kirjoittaja on rally-tokon ylituomari ja harrastanut rallya pitkäänsekä kilpailjana että opettajana.

Ilmestynyt 2014, 52 sivua, kustantaja Koirakoutsi

Trimmaa koira kotona

kirjoittanut Jorge Bendersky

Haluaisitko kokeilla saksiasi koirasi turkkiin? Kenties muotoilla siitä katseenvangitsijan? Tässä on trimmausopas, joka ei kerro näyttelykoirien rotukohtaisesta turkinhoidosta, vaan opastaa kotikoiran karvoihin katsomista.

Aluksi kirjassa esitellään turkin ja kynsien hoitoon soveltuvia välineitä, sitten näytetään vaihe vaiheelta koiran peseminen ja lopulta neuvotaan toimintajärjestys turkin muotoilemiseen saksilla, koneella, nyppimällä jne.

Tästä monipuolisesta kirjasta löytyy myös perushoito-ohjeita kuten korvien ja hampaiden puhdistaminen, kynsien leikkaaminen ja punkkien poistaminen. Siis tärkeisiin asioihin, jotka kuitenkaan eivät ole trimmaamista.

Toisaalta kirjassa opastetaan myös jenkkityyliseen hömpötykseen, kuten koiran turkin värjäämiseen, hiletatuointiin ja kynsien lakkaamiseen.

Ilmestynyt 2014, 160 sivua, kustantaja Nemo, suomentanut Tuula Syvänperä.

Suuri koiraharrastajan opas

koonneet Mia Lääti & DogSports.fi

Suomalaisvoimin toteutettu teos on upea tunnustus suomalaiselle koiraurheilulle. Se on toteutettu poikkeuksellisella tavalla – DogSports.fi - sivuston lukijoiden avustuksella. Mukana on netin kautta löydetyt liki sata suomalaista koiraharrastajaa ja 127 kuvaajaa. Yli 400 kuvaa tekevät kirjasta nautittavan lukuelämyksen. Teos on erittäin kattava esittely meillä harrastettavista koiraurheilulajeista lajiteltuna kolmen otsikon alle: käyttökoirat, metsästyskoirat ja muut koiraharrastukset.

Alussa on opastusta aiheesta koiranomistajasta koiraharrastajaksi ja harrastuskoiran hoito. Käyttökoirat-otsikon väliotsikkoja ovat palveluskoirat, paimennus, valjakkoajo, vesipelastus ja vinttikoirat. Metsästyskoirien alaotsikoita ovat ajokoirat, kanakoirat, linnunhaukku, luolakoirat, noutajat, spanielit ja suurriista. Muut koiraharrastukset puolestaan pitää sisällään aktivointilajit, kuntolajit, muut harrastukset, luonnetestit, lyhenteet, valionarvot hakemiston ja kiitokset.

Mukana on myös rotuesittelyjä kunkin harrastuslajin parista. Eniten kommentointia tulevat todennäköisesti herättämään kennelien ja kauppiaiden mainostaminen sekä rotuesittelyissä olevien koirien kuvien rodunomaisuus. Sillä kirja painottuu selkeästi käyttölinjaisten koirien esittelemiseen. Mikä toki sopiikin käyttökoiralajien esittelyyn, mutta harrastuksia kun ovat myös muut lajit kuten näyttelytoiminta ja mätsärit, jotka kirjassa sivuutetaan lyhyesti.

Mielenkiinnon vuoksi kaikkien rotuesittelyjen ulkopuolella olevien kuvien yhteydessä olisi saanut tulla mainituksi koiran rotu, sillä sen luulisi olevan lukijalle valaisevampi tieto kuin koiran tai sen omistajan nimi.

Kokonaisuutena kirja on kunnianhimoisin suomenkielinen tietoteos koiraurheilusta. Siitä moni tuleva tai aloitteleva koiraharrastaja löytää itseään kiinnostavan ja koiralleen sopivan lajin, jonka parista lähteä oppia hakemaan.

Kiitokset kaikille kirjan tekemiseen osallistuneille panoksestanne suomalaisen koiraharrastuksen edistämiseksi!

Ilmestynyt 2014, 363 sivua, kustantaja Readme.

Kuuntelen koiraani

kirjoittanut Jan Fennell

Ihmiset inhimillistävät koiran aivan liian usein. Sille puhutuaan kuin se ymmärtäsisi sanojamme, ja sitä hemmotellaan kuin pikkulasta. Tällainen toiminta on omiaan hämmentämään koiraa, ja hukkaamaan siltä perinteiset koirana olemisen mallit.

Kuuntele koiraasi -kirja opettaa omistajaa suhtautumaan koiraansa koirana ja korostamaan omaa asemaansa laumanjohtajana koiran ymmärtämillä keinoilla. Kun omistaja kuuntelee koiraansa ja kommunikoi niin, että koira kuuntelee häntä, monilta ongelmilta vältytään.

Jan Fennell on englantilainen koirankouluttaja, jonka koulutusmetodit perustuvat ajatuksiin siitä, että koira polveutuu sudesta ja tarvitsee laumanjohtajan. Hänen tuotannostaan osa on suomennettu, eli kirjat Koulutuan koirani, Kuuntelen koiraani ja Koiran seitsemän ikää.

Tämä on neljäs painos kirjasta, joka on ensimmäisen kerran ilmestynyt suomeksi vuonna 2004 ja uudelleen vuonna 2014, 187 sivua, kustantaja Karisto, suomentanut Elina Lustig.