Uljas ja kadonnut koira

teksti Reetta Niemelä, kuvitus Salla Savolainen

Päiväkahvin kanssa (no, joo, kahvituokio vähän venähti) vapaapäivän kunniaksi lastenkirja. Tikkumäen koirat on aikanaan tullut luettua, nyt sitten lisää ponikerholaisista.

Tämä on helppolukuinen kirja nuorimmille lukijoille. Mukavasti etenevä tarina on varmasti nuorten lukijoiden mieleen, kun sisältää eläimiä ja ystävyyttä. Ratsastustuntien ja ystävien kanssa touhuamisen lisäksi ponikerholaisia kiinnostaa lähiseudulta karannut koiranpentu.

Koirakirjaksi tätä en ehkä kuitenkaan nimittäisi, mutta heppakirjaksi ehdottomasti. Toki koirista kerrottu (siis se vähä, mitä kerrotaan) on asiasisällöltään erittäin oikein. Luettavaksi suosittelen joka tapauksessa, jos perheessä on sopivan ikäistä lukijaa (kuten minä ☺)

Ilmestynyt 2016, kustantaja Otava, 79 sivua

Jesse aavekoira

kirjoittaneet Merja ja Marvi Jalo

Jenna ja Hannele ovat matkallaan Britanniassa ja pääsevät kyläilemään Skotlantiin Arlingtonin linnaan, jossa elää legenda tornihuoneeseen elävänä muuratusta epämuodostuneesta koirasta, jonka nyyhkytys linnassa edelleen kuuluu. Tytöt joutuvat melkoiseen seikkailuun kummituksen tarinan todenperäisyyttä tutkiessaan. Yllättäen Jennassa ilmenee pelkurin oireita, mitä en muista aiemmista osista. 

Kirjaa on selvästikin pidennetty kertomalla juonen kannalta turhia juttuja, kuten linnan portaikon laskemista paksulla patjalla. Mutta kyllä jännitystäkin on ihan riittävästi. Ihmettelen, miksi aina luen tämän sarjan uudet osat, vaikka en pidäkään näitä koirakirjoina, koska ei niissä mitään varsinaista koiratietoutta ole. Mutta kevyt parissa tunnissa luettava kirja on aina hauska. Ja ehkä jonakin päivänä itsekin kirjoitan taas nuortenkirjoja.

Ilmestynyt 2016, kustantaja WSOY, 131 sivua.

Jesse rauniokoira

kirjoittaneet Merja ja Marvi Jalo

Tämä on Jesse-sarjan 26. osa. Alun koirista kertovasta kirjasarjasta ollaan tultu kauaksi, peräti Skotlantiin Loch Nessin rannalle ja raunioihin kätkeytyviin muinaismuistoihin. Koiraromaaniksi en tätäkään enää nimittäisi (kuten en useita edellisiäkään osia), mutta jännitystä ja seikkailua on tarjolla. Mutta listaan yhä koirakirjat.com-sivustolleni, onhan tämä lasten suosikkisarja (vai onko? Tänä vuonna ilmestynyt osa, ja oli kirjastossa hyllyssä jonottamatta saatavilla. Ei taida enää kovin upota yleisöönsä?)

Tuli lukaistua aamupalaksi. kuten monta muutakin osaa tästä sarjasta. Enpä sitten sen kummemmin ala kehua (kun syytä ei ole) enkä haukkua (kun syytä ei ole), kunhan luin. Siis kuhan luin.

Ilmestynyt 2017, kustantaja WSOY, 151 sivua

Aleksanteri Suuri ja muita koirajuttuja

kirjoittanut Tuula Kallioniemi

Tämä on nuortenkirja, joka kertoo osin aika rankkojakin tarinoita koirista ja lapsista, jotka joko omistavat tai ainakin haluaisivat omistaa koiran. Yksitoista tarinaa, joista mikä tahansa voisi olla totta. Ja oikeastaan tarinoita oli liian vähän. Enemmänkin niitä olisin kestänyt peräkkäin.

Tartuin tähän kirjaan Helmet-lukuhaasteen vuoksi, olenhan tämän jo lapsena lukenut. Muistan tykänneeni silloinkin, mutta vasta nyt kiinnitin huomiotani tarinoiden rajuuteen.

Innostuin taas pohtimaan, että vieläkö joskus olisin yrittäjä ja kustantaisin koirakirjoja, kuten visioni aikanaan oli. Nyt olisin maltillisempi painosten suhteen - vanhoja yli kymmenen vuotta sitten ilmestyneitä kirjoja on edelleen laatikkokaupalla tuolla alakerrassa. Paloa kirjojen tekemiseen olisi. Ensi viikolla työkuvioihin tulee uutta, ja jos odotukset täyttyvät, voin ruveta sivutoimiseksi yrittäjäksi. Silloin ehkä julkaisen tänä vuonna tietokirjan koirafiguurien tuunaamisesta ja tarvikkeiden askartelemisesta niille ja jonkin romaanin tai novellikokoelman. Ja kaikki tietysti liittyvät koiriin.

Ilmestynyt 1995, 158 sivua, kustantaja Otava

Avec Lulu

kirjoittanut Mirja Pyykkö

Tähänkin kirjaan tartuin Helmet-lukuhaasteen innoittamana. Kirjan olen hankkinut heti sen ilmestyttyä, mutta se on jäänyt lukematta, koska "taas yksi yhden koiran ympärillä pyörivä kirja" ei ole jaksanut innostaa.

Ja taas olen ollut ennakkoluulojeni hämäämä. Eihän tämä mikään pelkän Lulun elämäkerta ole! Kirjassa on monien adoptioitujen koirien elämäntarinoita ja mukana koira-alan tietäjien haastatteluja, kuten Liisa Sarakontu, Katariina Mäki, Anu Lappalainen.

Henkilökohtaisesti en arvosta ulkomaisten löytökoirien kuskaamista Suomeen. Suosittelisin ihmisiä ennemminkin keskittymään kotimaan pentutehtailun ennaltaehkäisemiseen ja valistamiseen ja jos adoptiokoira otetaan, niin etsimään se kotimaisista löytökoiratarhoista.

Yksi aiheeseen liittyvä kirjoitus löytyy Aamulehdestä vajaa kuukausi sitten.

Ilmestynyt 2007, 189 sivua, kustantaja Otava.

Koira kävi taloksi

kirjoittanut Sirkka Garam

Tämä kirja siirtyi minun hyllyyni isäni muuttaessa palvelutaloon vuonna 2013 ja on lapsuudenkotiini tullut varmaankin edesmenneen äitini hankkimana. Ihmettelin kylläkin, miksi kissaihmisenä tunnettu äiti on ostanut koiriin liittyvän kirjan, mutta oivalsin asiayhteydet, kun alkoin kirjoittaa tätä postausta. Hankinnan syynä ei luultavasti ole ollut kirjan aihe, vaan kirjailija, joka on Pentti Saarikosken sisko ja sellotaiteilija Karoly Garamin vaimo.

Kirjalle on käynyt kuten monelle muullekin omassa hyllyssä olevalle: tuon ehtii lukea sitten, kun kirjastosta ei löydy lukemista. No, yleensä kirjastosta löytyy. Nyt vaan en ole ehtinyt aikoihin käymään, kun palkkatyö edellyttää 150 km päivittäistä ajomatkaa, ja sitten onkin jo kiire koirien luo kotiin.

Koira kävi taloksi kertoo Sirkan ja hänen nuoruudenystävättärensä Kertun sanoin monirotuisten koirasisarusten ensimmäisestä vuodesta. Ja siitä, miten eri lailla eri kodeissa koiran tuloon asennoidutaan, ja miten koira muuttaa tilannetta. Tässä muutama lainaus: "Pelkään, ettei Kerttu ymmärrä etukäteen koiran mukanaan tuomaa harmia ja sotkua. Mutta Kerttu kertoo hävityksestä kuin urotöistä; pitäähän koirankin saada nauttia elämästä!"  Nuoruudestaan Sirkka Garam muistelee isäänsä: "Autoja hän sen sijaan olisi halunnut vähentää Rööperin kaudilta, jotta ihmisille ja eläimille olisi ollut enemmän tilaa." ja nykypäivistä hän toteaa: "Olisiko ihmisessä miestä myöntämään, että koiraa pahempi saastuttaja on hänen lyijyä kakkiva nelipyöräisensä?"

Mukana on myös paljon yleistä pohdintaa koiran ja ihmisen suhteesta: "Kuinka moni kerrostalojen asukki kärsii yksinäisyydestä? Koiran saa ottaa, ihmistä ei." ja: "Paljon on koirilta kiellettyä, kuten ihmisten roskaamat viheriöt, joita kaupunkilaiset suurieleisesti nimittävät puistoiksi." 

Kirjassa on paljon oivaltavia ajatuksia ja kahden varttuneempaan ikään päässeen pariskunnan koiranpito vuorokerrontana tuo mehukasta vastakkainasettelua. Tämä kirja olisi kannattanut lukea jo aikaisemmin, niin nyt olisin päässyt nauttimaan siitä toiseen kertaan.

Lopuksi totean vielä Sirkka Garamin sanoin: "Koiraa ei oteta kasvatettavaksi, vaan viihtymään ja viihdyttämään meitä jokunen vuosi."


Ilmestynyt 1986, 126 sivua, kustantaja Kirjapaja

Maf-koira ja hänen ystävänsä Marilyn Monroe

kirjoittanut Andrew O'Hagan

Olen vuosikaudet jättänyt tämän kirjan lukematta, koska olen ajatellut, että kirja on humpuukia, joka ratsastaa Marilynin nimellä. Mutta humpuukia tämä ei ole. Kuvitteellinen tarina, toki, mutta paljon on kirjailija tehnyt taustatutkimusta ennen kuin on sovittanut pienen Mafia Honey -nimisen koiran Marilynin kainaloon.

Kirjan kertojaminä on Maf-koira, jolla on melkoisen laaja yleissivistys ja selkeitä mielipiteitä niin ajan politiikasta kuin julkkiksistakin. Nopeatempoisessa tekstissään kirjailija päästää Mafin ajatukset rönsyilemään ja osuvat päätelmät seuraavat toisiaan. Teksti on kuten Maf viisaasti kommentoi: "romaanimuotoista eeppistä komediaa, aiheesta poikkeamisen jaloa taitoa" sillä sen mielestä koirilla "on hyvä muisti, muttei sitä inhimillistä heikkoutta, että pitäisimme todellisen ja kuvitellun visusti erillään."

Maf kertoo myös monista julkkiskoirista, jotka - toisin kuin Maf itse - ovat todella eläneet. Olen valmis nimeämään tämän kirjan koiraromaaniksi, sen verran paljon koirien maailmanhistoriaa soljuu tarinan lomassa.

Vastoin omia aiempia olettamuksiani: suosittelen luettavaksi!

Ilmestynyt 2011, 321 sivua, kustantaja Tammi, suomentanut Heikki Karjalainen

Helmet-lukuhaaste

Helmet-kirjasto on koonnut hauskan lukuhaasteenlukea vuoden aikana annettuihin otsikoihin sopivia kirjoja. Montako koirakirjaa saan mahtumaan tähän haasteeseen? Moneen kohtaan ei tietystikään voi koiriin liittyvää kirjaa lukea, mutta merkitsen niihinkin sopivat lukemani kirjat tänne. Edes "jollakin lailla" koiriin liittyvät punaisella, muut vähemmän erottuvasti mustalla. Jos sama kirja soveltuu useamman otsikon alle, on se listattu "kakkosotsikoihinsa" joihin kuitenkin vaihdan toisen teoksen, mikäli sopiva kirja tulee vastaan, Tavoitteenani tietenkin on lukea kaikkiin ostikoihin sopiva oma kirjansa. Ja näitä siis haetaan  / olen lukenut:

1. Kirjan nimi on mielestäsi kaunis
Mirja Pyykkö: Avec Lulu - kertoo paljon koirafaktaa eikä nimestään ja kansikuvastaan huolimatta ole mikään yhden koiran elämäkerta, vaan pohtii koirien oloja Irlannista Intiaan ja taas takaisin, kts. bloggaukseni

2. Kirjablogissa kehuttu kirja
Helena Meripaasi: Kuriton koiranpentu - on Tassu-trio -sarjan avausosa. Teksti on taattua tavaraa koira- ja kissafaneillekin. Niin minä kuin muutkin nuortenkirjabloggaajat (ai, olenko sellainen, koirakirjabloggaajaksi itseäni luulin) ovat tykänneet. Kts. bloggaukseni

3. Suomalainen klassikkokirja
Tuija Lehtinen: Rebekka ja talven taikaa Luin sarjasta vielä kolmannenkin osan tutkiakseni, voisiko Rebekka-sarjan listata koiraromaaniksi sivustolleni www.koirakirjat.com kun Rebekan perheessä omistetaan ja kasvatetaan borderterriereitä. Mutta jo edellisessä osassa petyin pahasti koiratietouden tasoon, eikä tämä nostanut käsitystäni. Kts. bloggaukseni

4. Kirja lisää hyvinvointiasi
Heli Heino: Venuksen vuosi - vaikutti ensin ihan absurdilta pimpin ympärillä pyörimiseltä, mutta aukeni tällaisen vaihdevuosivaivaisen naisen silmiä avaavaksi teokseksi. Oikein mukava kirja muuten, paitsi etten edes aasinsillalla saa teosta liitettyä koiriin.

5. Kirjassa liikutaan luonnossa
Helena Rönkä: Yllättävä luonto - suomalaisia eläintarinoita on kertakaikkisen herttainen tietokirja, vaikka tarinan muodossa juttu eteneekin. Tarkkasilmäinen luonnontarkkailija kertoo eri eläimistä ja sattumuksista niiden arjessa. Useampikin koira on tarinoissa mukana luontoa tutkimassa, joten koiriin liittyy tämäkin kirja, hiukan. Suosittelen, ehdottomasti!

6. Kirjassa on monta kertojaa
Kirsti Manninen & Jouko Raivio: Jumalan ruoska on toinen osa kuusiosaisesta 1860-70-luvuille sijoittuvasta jännityskirjasarjasta. Nautiskelin kaikki osat, mutta tämän mainitsen lukuhaasteessa, koska tässä osassa esiintyy koiriakin; haureudessa elävällä kartanonrouvalla on peräti rotukoiria, mutta niiden rotu ei käy ilmi. Anyway, sainpahan tähänkin otsikkoon edes hatarasti koiriin liittyvän kommentin :D

7. Salanimellä tai taiteilijanimellä kirjoitettu kirja
Anneli Kivelä: Katajamäki kahden vaiheilla - on yhdestoista osa aina yhtä todentuntuista maalaisromantiikkasarjaa. Melkein koirakirjoihin tässäkin päästään, sillä kirjailijahan on oikealta nimeltään Anne Seppälä ja on sillä nimellä kirjoittanut lasten koiraseikkailusarjaa Topi-koirasta. Kts. bloggaukseni

8. Suomen historiasta kertova kirja
O.A. Kallio: Savo - kotikuntani Joutsan kirjaston lukuhaasteeseen liittyvä kirja kotikonnuiltani; haasteessa luetaan kirja joka vuosikymmeneltä ja tämä on ensimmäiseltä eli julkaistu v. 1905. Ihanan kuvailevaa vanhanajan tekstiä, joka esittelee Savon historiaa ja paikkakuntia. Piirroskuvitus.

9. Toisen taideteoksen inspiroima kirja
Antti Arvaja ja Tuomas Mustikainen: Topi Sorsakoski: viimeiseen korttiin - aina välillä käsiini sattuu jokin elämäkerta, tällä kertaa Sorsakoskesta. Onhan kirja toisen taideteoksen inspiroima, koska siinä kerrotaan musiikista ja muusikoista? Ja koirakirjaksihan tämänkin saan käännettyä, sillä mukana jutussa ovat myös Kulkukoirat...

10. Kirjan kansi on mielestäsi kaunis
Kaari Utrio: Ruusulaakso -kirjan uusimmassa painoksessa on tyylikäs kansi. Koiraton kirja kuitenkin, joten ei kummempia kommentteja.

11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja
Tim Walker: Lost in Suomi - Suomen tunnetuimman ulkomaisen opettajan humoristinen kuvaus suomalaisten oudoista tavoista naurattaa jopa suomalaista, sillä eihän mainituissa jutuissa ole kerrassaan mitään outoa! PS. Esiintyy tässäkin kirjassa koira...

12. Politiikasta tai poliitikosta kertova kirja
Matti Remes: Islantilainen syleily - tämän lähemmäksi politiikkaa sivuavaa kirjaa tuskin pääsen, kyseessä on dekkari, jossa murhataan poliitikko. Ponnahti esiin kun hain kirjoja sanalla koira. Tässä on mukana Laila-niminen koira, ja virheellisesti siteerataan "Laila, Laila, Laila, lempiystäväin".

13. Kirja "kertoo sinusta"
Hauska on tietää: Koirat - ehkä vähän otsikon vierestä, mutta kun tällä koiratietokirjalla on erityinen asema omassa koiraharrastushistoriassani - lasten koiratietokirja, kts. bloggaukseni

14. Valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella
Lenita Airisto: Elämäni ja isänmaani herätti mielenkiintoni, kun havaitsin, että en ole tiennytkään kuinka monialainen ihminen Lenita Airisto on ollut. Koiraa häne ei kuitenkaan mainitse omistaneensa, vaikka voisi luulla, että maalaistalossa sellainenkin olisi ollut.

15. Kirjassa harrastetaan tai se liittyy harrastukseen
Hanna Kökkö: Saarikätkö Tämän kirjasarjan kanssa olen hurahtanut niin pahasti geokätköilyyn, että rekisteröidyin itsekin mukaan ja hain jopa ensimmäisen kätköni - tosin entisen työmaani pihasta, missä jo ennestään tisein sellaisen olevan. Ja tässäkin kirjasarjassa on mukana koira, nimittäin poliisikoira Vatanen, vrt kohta 48

16. Ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja
Clifford Simak: City nousi esiin kun hakusanana oli koira (kuinkas muuten) tässähän kerrotaan koirien nuotiotulitarinoita menneestä ihmisten maailmasta. Sci-Fiä en ole juuri lukenut, mutta tästä peräti tykkäsin, koska itsekin ihannoin maalla asumista. Tulevaisuudenkuvat siitä, miten robotit, koirat ja lopulta muurahaiset valtaavat maapallon ovat osuvia edelleen. International Fantasy Award 1952.

17. Kirjan kannessa on sinistä ja valkoista
Juha T. Hakala: Luova laiskuus - Anna ideoille siivet on kirja, joka vahvisti näkemystäni siitä, että kahden vuoden pätkä-palkkatyössä olemisen jälkeen palaan yrittäjäksi. Vaikka joskuks sanoinkin, että ei enää koskaan, 2 x 10v sitä laija riittää. Vaan ei riitä, ensi kuussa kajahtaa! Koirakirjaa tästä en saa tekemälläkään, mutta tuleva yritykseni sivuaa myös koiria.

18. Kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa
Tuula Kallioniemi: Aleksanteri Suuri ja muita koirajuttuja - näinkin koiraromaanin voi koota, kertomalla useita tarinoita, jotka eivät liity toisiinsa mitenkään, kts. bloggaukseni

19. Yhdenpäivänromaani
Peter Franzen: Särkyneen pyörän karjatila - kertoo perheestä, jonka jokaiselta jäseneltä tuntuu jokin pyörä särkyneen. Muuten ihan hyvä kirja, mutta koiraa ei löydy.

20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö
Lars Billgren: Caddy - kompisen on Ruotsin edesmenneen Opaskoirakoulun julkaisema kirja opaskoiran ja opastettavan yhteensovittamisesta ja siitä, että 24/7 mukana oleva koira on oppaan lisäksi myös läheinen ystävä. En aikaisemmin ole blogannut vieraskielisistä kirjoista, mutta miksikäs nekin eivät voisi esiintyä blogissani, kts bloggaukseni

21. Sankaritarina
Mikko Aaltonen: JHT: Musta lammas - vahvistaa Vain Elämää -sarjasta saamaani käsitystä, että Cheek on fiksu jätkä. Mutta ei kuitenkaan niin fiksu, että olisi hankkinut koiran...

22. Kuvitettu kirja
Reetta Niemelä & Salla Savolainen; Uljas ja kadonnut koira on lastenkirja, joka kertoo ponikerholaisten elämästä ja ratsastusretkistä, ystävyydestä ja eläimistä. Tässä osassa karkukteillä oleva koira tuo mukaan koirafaktaa, kts bloggaukseni

23. Käännöskirja
Harlan Coben: Petät vain kerran kertoo miehensä murhan nähneen naisen tarinan, jossa juonenkäänteet yllättävät ja pistävät koko paletin uusiksi aina vaan uudelleen. Melkoinen lukukokemus!

24. Kirjassa selvitetään rikos
Mary Steward: Gabrielin koirat - kuten arvata saattaa, tartuin tähän kirjaan koirat-sanan takia. Mutta vaikka kirjassa vilahteleekin rotukoiria, haamukoiria, kulkukoiria ja koirapatsaita, en nimeäisi tätä koirakirjaksi, vaan annan olla pelkästään jännityskirja-tittelin alla.

25. Kirja, jossa kukaan ei kuole
Tuula Kallioniemi: Bongaa tilhi, Tossavainen on Tossavaisten perheestä kertovan sarjan kolmas osa. Ensimmäinen osa alkaa siitä ajatuksesta, että perheessä on kolme poikaa eikä yhtään koiraa. Joten onhan koko Tossavaiset-sarja vähän niin kuin koirakirja.

26. Sukutarina
Enni Mustonen: Mäntykosken Anna - Johannes ja Helena - Mäntykosken miniä, siinä sitä on sukutarinaa, jonka nuoruudessani katsoin televisiosta. Aikaa on ehtinyt kulua niin kauan, että en muistanut juonta. Ja taitaa siellä tarinoissa sentään joku koirakin vilahtaa.

27. Kotipaikkakuntaasi liittyvä kirja
Muistojeni Joutsa. Luin nykyisen kotikuntani Joutsan asukkaiden muistelmateoksen, joka on toteutettu Angesselän kyläkoulun projektina vuonna 1993. Mielenkiintoisia tarinoita oli, mutta kielioppiin olisi saatu kiinnittää huomiota ja varsinkin välilyönteihin - kysymysmerkin edessä oleva turha välilyönti kertakaikkiaan hyökkäsi silmilleni joka kerta. Kuvia olisi saanut olla enemmänkin; toivottavasti nyt tekeillä olevaan vastaavantyyppiseen teokseen on saatu haalittua enemmän kuvahistoriaa.

28. Kirja kirjailijalta, jolta olet aiemmin lukenut vain yhden kirjan
Mervi Heikkilä: Louhen liitto - Fantasia ei tosiaankaan ole minun lajini, mutta kummasti sitä silti tulee ahmittua. No, nyt syynä oli kirjailija, jonka tunnen henk.koht, sillä Mervin esikoisrunokokoelma Lupsukieli, ilomieli; Tassulan väen runoja, on julkaistu omistamani kustantamon kautta. Siis taas löytyi kirja, joka liittyy jollakin tavalla koiriin!

29. Kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluat oppia
Marja Korhonen: Sydämeen tatuoitu on neliraajahalvaantuneen ja puhekykynsä menettäneen Korhosen toinen teos. Haluaisin oppia häneltä asennetta selviytyä elämässä eteenpäin.

30. Kirjan nimessä on tunne
Väinö Linna: Musta rakkaus - ja minkä kun olen luullut, että Linna on kirjoittanut vain Tuntemattoman ja Pohjantähden allat...

31. Fantasiakirja
Chris Rindell: Ada Gootti ja Humisevan karju - Kalmatollon kartanoon kertääntyy väkeä osallistumaan lordi Gootin kirjalliseen koiranäyttelyyn. Mukana ihan oikeita koiria, mutta kirja on kuitenkin niin fantasiaa, etten laske sitä koirakirjaksi, mutta hauska nopeasti nautittu välipala se on.

32. Kirja on inspiroinut muuta taidetta
- - -

33. Kirja kertoo Intiasta
Vikas Swarup: Tyhjentävä vastaus eli kuka voittaa miljardin? - on elokuvaksikin tehty tarina slummien kasvatista, joka onnistuu voittamaan television tietovisan. Jokainen luku on vastaus yhteen kysymykseen ja samalla tarina köyhän tarjoilija-Ramin elämästä. Tykkäsin! Ja saan yhdistettyä koiriinkin, onhan kirjaa kutsuttu englanniksi myös nimellä Slumdog millionaire.

34. Kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt
Lars Strang: Yhteen taotut on rakkaus- ja seikkailukertomus 1650-luvulta. Kertomus on uskottava sekoitus historiallista faktaa ja fiktiota. Toivottavasti Strang jatkaa historiallisten romaanien parissa.

35. Kirjan nimessä on erisnimi
Joshua Doder: Koira nimeltä Grk - ei kyllä ole varsinainen koirakirja, vaan lasten seikkailuromaani, jossa päähenkilö lähtee ulkomaille palauttamaan toisen päähenkilön omistamaa koiraa ja joutuu vaarallisiin seikkailuihin.

36. Elämäkerta tai muistelmateos
Anne Mattsson: Tellervo Koivisto - tasavallan ykkösnaisen muistelmat osoittautui mielenkiintoisemmaksi kirjaksi kuin sitä lainatessani oletinkaan. Ei mässäillyt sillä, ketä kaikkia Tellervo Koivisto on tuntenut ja tavannut,mitä pidin positiivisena. Sujuvasti kerrottu.

37. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta
Merja Jalo & Marvi Jalo: Jesse rauniokoira - 26. osa Jesse-sarjaa, ei onneksi ole alkanut toistaa itseään vaan nyt seikkaillaan jo Skotlannissa asti. kts. bloggaukseni

38. Kirjassa mennään naimisiin
Raila Kinnunen: Nasima kertoo afganistanilaissyntyisen Vuoden Pakolaisnaiseksi ja kansanedustajaksikin valitun maahanmuuttajan tarinan, jossa hän menee naimisiin suomenruotsalaisen miehen kanssa. Ilman koiraa.

39. Ikääntymisestä kertova kirja
Pekka Nykänen: Kuolemanlento; Finnairin tragedia Ahvenanmaalla 1963 - kirja kertoo tragedian ikääntymisestä, siitä, miten vain yksi onnettomuuden kolmesta hengissä selviytyneestä on enää elossa. Kirja on mielenkiintoinen, vaikka koiria ei tarinassa esiinnykään.

40. Kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä
Mina Iranta: Iran, isoäidin maa - kirja pitää lupauksensa muuttaa käsitystäni Iranista sotaisana arabimaana. Kirjoittaja on persialaisen isän ja suomalaisen äidin tytär, joka vasta aikuisena käy ensimmäisen kerran isänsä synnyinmaassa. Suosittelen tätä kirjaa jokaiselle, joka uskaltaa laajentaa  maailmankuvaansa.

41. Kirjan kannessa on eläin
Yrjö Ylänne: Koirakirja (ilmestynyt 1936), tämän otsikon alle kävisivät varmasti kaikki koirakirjat, mutta otetaan tähän vuoden ensimmäinen koirakirja, josta olen tänne kirjoittanut jo ennen tähän lukuhaasteeseen tarttumistani kts. bloggaukseni

42. Esikoisteos
Riikka Hedman: Sämpy - Kissan vuosi. Joo, myönnän, hyppäsi aika kauaksi koira-aiheesta, mutta pakko oli lukea, kun satuin selaamaan kaupassa. Mielettömän ihania valokuvia kissoista ja hauskoja tekstejä Oulun murteella. Suosittelen kaikille!

43. Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään
Sirkka Garam: Koira kävi taloksi on ilmestymisestään asti ollut vanhempieni kirjahyllyssä ja siirtynyt muutama vuosi sitten minulle. Kun en ole ehtinyt käydä kirjastossa, tartuin tähän viimein ja yllätyin positiivisesti kirjan herkullisista oivalluksista. Kts bloggaukseni

44. Kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta
- - -

45. Suomalaisesta naisesta kertova kirja
Anja Kauppala: Albina - Aleksis Kiven suuri rakkaus kertoo tekijänsä todeksi pitämää historiaa. 1800-luvun kulttuuripiirit ovat Suomessa olleet melko pienet, mutta minusta mielenkiintoiset.

46. Oseanialaisen kirjailijan kirjoittama kirja
- - -

47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit
Andrew O'Hagan: Maf-koira ja hänen ystävänsä Marilyn (täyttää kohdat 18, 23, 29, 35, 41) yllätti minut sisällöllään - fiktiivinen Maf on melkoinen älykkö, mutta Marilynin elämän seuraamisen ohella se muistelee myös monia todellisia koiria ja niiden elämäntyötä, kts. bloggaukseni

48. Kirja aiheesta, josta tiedät hyvin vähän
Hanna Kökkö: Kätkö kertoo pojan tarinan ohella geokätköilystä, josta aiemmin olen tuntenut vain nimen. Kirja sai minut pohtimaan josko alkaisin koirineni samoilla etsimässä kätköjä. Voisi olla hauskaa. Näitä lasten- ja nuortenkirjoja luen, koska haluaisin itsekin kirjoittaa niitä lisää, vrt. bloggaukseni

49. Vuoden 2017 uutuuskirja
Irma-Liisa Juuti: Katse täynnä ystävyyttä on Suomi 100-runokirjasarjan teos. "Sanat näin ja sanat noin, uuteen uskoon panna voin. Ajatukset monet saan ottaa kiinni, uudestaan laittaa jakoon. Jospa rakoon jäisivät ne jonkun oven, tekisivät soman loven ajatuksiin lukijan, minusta näin tukijan toinen aatteillensa saa, niitä itse kasvattaa." Kummitädilläni on sana hallussa!

50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja
Satu Rämö: Unelmahommissa - tee itsellesi työ siitä mistä pidät annettiin luettavakseni, kun kehuin olevani rupeamassa - taas - yrittäjäksi. Kirja antoi lisävirtaa suunnitelmiini.

Listaa viimeksi päivitetty 22.12.2017 - huhh-huhh, kolme kirjaa puuttuu... jäänee puuttumaan...

Koirien värikäs maailma

piirtänyt Sinni Nikkonen Jensen

Joensuulainen Sinni Nikkonen Jensen alias SinijeDesign (www.sinijedesigns.com) on tehnyt sen, mitä olen jo ehtinyt odottaa: aikuisten koira-aiheisen värityskirjan. Kannen hailakat värit on ilmeisesti suunniteltu juttu "värikkään" maailman esiin tuomiseen. Itse koen kannen kovin pliisuksi enkä mitenkään houkuttelevaksi juuri tuon hailakkuuden vuoksi. Mutta ehkä se rauhallisilla pastellisävyillään erottuu muista, värikkäämmistä kirjoista kaupan hyllyllä.

Tämä on aikuisiälläni ensimmäinen värityskirja, jonka halusin itselleni. En vaan tiedä hennonko ruveta värittämään sitä.

Ensiselailulla vaikutti, että rodut on helppo tunnistaa. Sitten olin löytävinäni sen sivuilta ensiksi yhden pitkäkarvaisen hollanninpaimenkoiran ja sitten vielä lyhytkarvaisenkin. Aloin epäillä tunnistuskykyäni, sillä eihän omaa rotuani eli holskuja ole koskaan missään. Mutta ihania kuvia ovat joka tapauksessa! Väritysterapiaa kaikille koirafaneille!

Ilmestynyt 2016, 109 sivua, kustantaja Viisas Elämä


PS. Kirjan alussa on listattu aakkosjärjestyksessä kirjassa esiintyvät rodut. Siellä mainittiin hollanninpaimenkoira kahteen kertaan.

Weed

kirjoittanut ja piirtänyt Yoshihiro Takahashi

    

Japanilaisen Yoshihiro Takahashin manga-sarjakuvissa on julkaistu Ouun vuoriston ylipäälliköksi nousseen karhukoira Ginin seikkaluja 18 osaa. Sen jälkeen tuli vuoroon Ginin poika, joka sarjan alussa on GB:n (englanninsetteri) mielestä sitkeä kuin rikkaruoho (=Weed englanniksi). Pennun emä pyytää GB:tä saattamaan pojan isänsä Ginin luokse. GB on vain villikoiralauman pelkurimainen juoksupoika, mutta tarinan edetessä sekin löytää rohkeutensa, ja siitä kuoriutuu oiva Ouun soturi.

Jos tarinan alkaessa joku uskaltaa epäillä, ettei Weed olisi Ginin poika, pennun rohkeus, oikeudenmukaisuus ja uskomaton nopeus ja ketteryys kyllä vakuuttavat lukijan siitä, että Weed on isänsä poika. Seikkailut (siis tappelut) seuraavat toistaan ja kenties Ouun koiraparatiisi taas jonakin päivänä on jälleen koirien turvasatama…

Weediä on suomeksi ilmestynyt kaikkiaan 60 osaa vuosina 2012-2016. Niitä takaperin luettavia japanilaisia sarjakuvakirjoja. En oikeastaan haluaisi laittaa koko Weediä tänne koirakirjojen sekaan, Sillä vaikka kirjojen päähenkilöt ovatkin ulkoasultaan koiria, toiminnaltaan ne ovat palkkasotureita. Niin Gin kuin Weedkin ovat sellaista väkivaltaviihdettä, että en antaisi oman lapseni vilkaistakaan moista. Jatkuvasti ajaudutaan taisteluihin ja ruumiita tulee joka osassa.

En todellakaan pysty ymmärtämään, mikä näissä lapsia viehättää. Edes kuvitus ei ole kovin vaihtelevaa, Weedin vakioilme on juosta silmät toljottaen suu auki. Enkä ymmärrä sitäkään, miksi suomeksi ei ilmesty saman tekijän muita koiratarinoita, niitä, jossa ei mässäillä väkivallalla.

Terve koira - Leikit, ravinto, hyvinvointi ja koulutus

kirjoittanut Arden Moore, esipuheen kirjoittanut eläinlääkäri Lori Huston



Kansi antaa minulle mielikuvan helppoheikki-kirjasta, mutta sisältö on laadukkaampaa. Lyhyesti käsitellään niin koiran kotilääkintä kuin eläinlääkärikäyntien järjesteleminen, turkinhoito ja ravitseminen. Eniten sivutilaa saavat temppujen opettelu, joiden jälkeen puhutaan vielä sosiaalistamisesta, matkustamisesta, koiraurheilusta (jossa lajeja ovat vain agility, koirafrisbee ja koiratanssi), ensiavusta, koiran kustannuksista ja vanhan koiran hoitamisesta.

Olen itse ensisijaisesti näyttelyharrastaja, ja odotin jännityksellä mitä otsikoiden "tavallisia näyttelytemppuja" ja "vaativia näyttelytemppuja" alta löytyy. Odotin nimen mukaisesti ohjeita koiranäyttelyyn, mutta kyseessä olikin showtemppujen esittäminen. Siis vilkuttamista, kierimistä, nimeltä mainitun lelun noutamista ja muuta. Näyttelytemppuja -termin käyttämisestä pitkä miinus suomentajan tilille.

Edellä olevasta harmistuneena aloin katsella kirjaa suurennuslasilla ja löytyihän sieltä muitakin outoja sanoja ja käännösvirheitä. Esimerkiksi agilityssa "arvostelu perustuu koiran nopeuteen ja suorituksen kauneuteen" ja koiranruoan ostamisessa tärkeää on "valmistajan läpinäkyvyys" sekä matkustamisessa "kuljetuslaatikko".

Paikoin puutteellisesta alan terminologiasta huolimatta tämä kirja on hyvä tietopaketti uudelle koiranomistajalle. Taitto on tasalaatuista, mutta useimmat kuvista eivät liity suoranaisesti sivun tekstiin.

Ilmestynyt 2016, 192 sivua, kustantaja Gummerus, suomentanut Jenna Pahlman.

Koirakokin parhaat keksit ja herkut

kirjoittanut Jarmo Österman

Teoksessa on yli viisikymmentä keksi-, herkku-, koulutusmakupala- ja kakkureseptiä koirille. Ja tottahan se on: kun itse leivon, tiedän mitä koirani syö. Ei ole mukana lisäaineita eikä säilöntäaineita eikä tie valmistajalta kuluttajalle ole ehtinyt kartuttaa ikää eväälle.

Jo edellisen saman tekijän koirillekokkauskirjan kohdalla ajattelin, ettei mitään ideaa. Mutta kirjaa selattuani huomasin haluavani sen reseptien oheen liitettyjen tarinoiden takia. Kakkososan tilasin näkemättä, eikä tarvinnut pettyä. Nyt reseptien ohessa esitellään koirien erilaisia työpaikkoja ja muuta pientä knoppitietoa. Tarinoiden lukeminen kiinnostaa. Pisteet kirjan ideoinnista tekijälle!

Ilmestynyt 2016, 151 sivua, kustantaja Docendo.

Pentu - koiran kasvatusopas = Koiranpentu - kasvatusopas

kirjoittanut Gwen Bailey

Gwen Bailey on brittiläinen lemmikkialan ekspertti, joka on kirjoittanut useita kirjoja koiriin ja niiden ongelmakäyttäytymiseen liittyen, katso esim. http://dogproblemssolved.com/ in English. Tässä on yksi opas pennun perustavoille opettamisesta. Ja vähän vaikeampiakin asioita kirja opettaa opettamaan, temppujakin on tarjolla. Ostamisen jälkeen petyin, syy seuraavassa.

Entisaikaan useampi kustantamo toi vuosittain markkinoille uuden koiratietokirjan. Nykyisin ollaan menty pieneen, hyvä että edes yksi uusi tulee vuodessa. Sillä tätä minä olen huokaillut jo aikaisemminkin: miksi ihmeessä pitää julkaista sama kirja vähän eri kannella uudestaan? Onhan maailmalla hyviä koirakirjoja vaikka millä mitalla. Myös Gwen Baileyn kirjoittamia ja suomeksi kääntämättömiä. Rehellisesti uusi painos vaan samasta kirjasta, ei nimenmuutosta ja ihmisten narraamista siitä, että taas olisi tullut uusi teos. Uusi hutiostos se on, ei muuta.

1. painos 2012 nimellä Koiranpentu - kasvatusopas
2. painos 2016 nimellä Pentu - koiran kasvatusopas
kustantaja Readme.fi, suomentanut Nina Mäki-Kihniä.

Koirakokin parhaat reseptit

kirjoittanut Jarmo Österman

Kirjan takakannessa kerrotaan, että teoksessa tarjoillaan "60 herkullista, terveellistä ja hauskaa reseptiä kaikkiin koiramaisiin tarpeisiin ja tilanteisiin: muhennoksia, paistoksia, patoja, puuroja, koirankeksejä, koulutusherkkuja, kakkuja ja toipilasruokia. Annosten valmistus ei ole vaikeaa ja tarjolla on sekä nopeasti, että hartaasti valmistettavia annoksia. Reseptit soveltuvat kaikille koirille chihuahuasta irlanninsusikoiraan. Teos sisältää myös tietäa koiran ravitsemuksesta ja se esittelee sekä kielletyt että suositeltavat ruoka-ainekset."

Hoh-hoh, taas yksi keittokirja koiranomistajille. Eipä jaksa kiinnostaa, totesin.

Vaan sitten selailin kirjaa kaupassa. Ja huomasin, ettei kyseessä olekaan pelkkä reseptikokoelma, sillä jokainen resepti on nimetty jonkin kirjallisuudesta tai elokuvista tutun koiran mukaan. Kirjastonhoitaja minussa havahtui heti, tunnistaisinko kaikki mainitut koirat?

Kirja piti siis hankkia. Jaottelu on kuin oikeassakin keittokirjassa: reseptit on jaettu pääraaka-aineiden mukaan, eli kirjasta löytyvät kala-, kana-, possu-, lammas-, nauta-, sisäelin, toipilasruoka-, puuro-, leipomus-, koulutusmakupala-, kakku- ja lohturuokaosastot.

Julkaistu 2015, 168 sivua, kustantanut Docendo.

PS. Kyllä muuten tunnistin.

Kaikkea kivaa koiralle

kirjoittanut Rachelle Blondel

Koirasi uskollinen sydän sykkii sinulle joka päivä. Mikset itsekin osoittaisi pienin hemmotteluin, että lemmikkisi on sinulle tärkeä?

Kirjassa on 30 erilaista ohjetta, joissa pääset leipomaan, virkkaamaan, neulomaan, ompelemaan ja nikkaroimaan. Tee koirallesi itse hauskojas ja hyödyllisiä tarvikkeita, leluja ja syötäviä herkkuja. Ehkäpä yllätät parhaan ystäväsi ikiomalla synttärikakulla? 

Edellä esitetysti kirjan takakansi esittelee teoksen. Sisäpuolella vannotaan, että koirasi on pettynyt, jos se ei saa syntymäpäivänään kunnon kakkua. Toki, toki, näinhän me koiria inhimillistämme!

Tämä on hauska "askarteluopas" koiranomistajalle. Valmistettavat tuotteet on jaettu osioihin ruoka, pesä, leikki ja pukineet. Suurin osa tarvikkeista on kuitenkin enemmän omistajan iloksi kuin koiran, syötäviä lukuunottamatta tietenkin. Tosin syötävissäkin meikäläistä hämmästytti paistosten makeus - haluaako koira tosiaankin syödä banaania ja maapähkinävoita? Bataattilastuja voisin kokeilla valmistaa - itselleni ja koirat saisivat sitten jämät.

Kirja on valitettavasti suunniteltu pienten koirien omistajille. Toki peiton voi virkata isommaksi ja frisbeeseen käyttää kaksinkertaisen määrän lankaa, mutta silti itse isomman koiran omistajana olin vähän nuupallani ohjeiden suppeudesta.

Ilmestynyt 2015, 112 sivua, kustantaja Mäkelä. Suomentanut Seija Kukkonen.

Näin koulutan koirani

kirjoittanut Gwen Bailey

   

Brittiläiseltä koira-asiantuntija Baileylta on suomennettu jo useampia teoksia. Laatu ei määrän myötä kuitenkaan kärsi. Tässä on koulutusopas, josta löytyy ajattelemisen aihetta sekä aloittelevalle että kokeneelle koiraharrastajalle.

Tämä teos opastaa suhteen rakentamisessa, peruskoulutuksessa ja jatkokoulutuksessa. Vinkkejä löytyy ongelmien ratkaisemiseen ja yhteiseen hauskanpitoon. Kirjan kuvituksessa on todella paneuduttu tekstin mukaan etenemiseen. Kuvien määrä ja kirjasinkokojen ja -tyylien runsaus tekee kirjasta kuitenkin levottoman ja saattaa harhauttaa lukijaa keskittymistä tekstiin.

Ilmestynyt sekä 2009 että 2015, 256 sivua, kustantaja Otava, suomentanut Elina Lustig.

101 koiratemppua = Suuri koiratemppukirja

kirjoittanut Kyra Sundance
ja hänen weimarinseisojansa Chalcy

Weimarinseisoja ei varmasti ole ensimmäinen rotu, joka tulee mieleen maailmanluokan koiratemppuesiintyjän koiraksi. Kyra Sundancen Chalcy on kuitenkin weimari ja osaa ainakin 101 temppua!

Kirja opastaa temput vaihe vaiheelta sekä sanoin että kuvin. Mukana on käskysanojen lisäksi myös ehdotukset käsimerkeiksi. Mukana on myös arvio siitä, missä ajassa koira voi oppia kyseisen tempun.

Tämän kirjan avulla voit opettaa koirallesi melkoisen määrän juttuja alkaen perusliikkeistä ja edeten aina laskemiseen ja tulivanteen läpi hyppäämiseen asti! Suosittelen kirjan omaksi ostamista, sillä siinä riittää aktiviteettejä moneksi vuodeksi.

101 koiratemppua on hyvä kirja, mutta nyt tulee iso pettymys: kolme vuotta myöhemmin julkaistu Suuri koiratemppukirja on erinäköisestä kannestaan huolimatta sama teos, sanasta sanaan. Pitikin mennä ostamaan toinen saman tekijän temppukirja, kun ensimmäinen oli niin hyvä. Arvoisat kustantajat: eikö maailmalla muka ole hyviä koirakirjoja sitä vertaa, että jokainen suomeksi käännetty kirja olisi eri teos? Onhan hyvänen aika Sundancekin kirjoittanut useamman kuin tämän yhden!

Ilmestynyt 2011, 200 sivua, kustantaja Readme.fi, suomentanut Johanna Virtanen.
Ilmestynyt 2014, 208 sivua, kustantaja Readme.fi

Elämää koiran kanssa

kirjoittanut Kaija Unhola

Suomalainen koiraharrastus ennen ja nyt Tämä kirja kertoo suomalaisesta koiraharrastamisesta alkaen Viipurin koiranäyttelystä vuonna 1887, seuraten eri koirajärjestöjen perustamista maahamme ja uusien koirarotujen tuloa aina nykypäivien dna-tutkimuksiin ja harrastuslajien moninaisuuteen.

Vaikka aiheena on historia, kirja ei ole kuivaa luettavaa. Mukana on tietoiskuja ja hauskoja pikku tarinoita aiheeseen liittyen. Tämä kirja on erinomainen lahjakirja aikuiselle koiraharrastajalle.


Ilmestynyt 2014, 309 sivua, kustantaja Art House.

Koiranpennut - Sopivan rodun valinta ja kasvatus

kirjoittanut Sanna Karppinen

Oman rodun valitseminen on vaativa tehtävä, ja sen onnistumiseksi kannattaa lukea koirakirjoja ja tavata koiraihmisiä. Tämä kirja on ehdottomasti tutustumisen arvoinen teos ennen koiranpennun hankintaa.

Kaikista roduista kerrotaan seuraavat: kasvu&kehitys, turkin hoito, ruokailutavat, liikunnantarve, terveys ja ihanneperhe sekä niiden taipumuksista ovatko ne harrastus-, metsästys-, työ- ja käyttökoiria tai seurakoiria. Lisäksi mainitaan asioita, jotka on hyvä ottaa huomioon rodun yhteydessä, kuten kerrotaan koiran koko aikuisena ja lisätiedon etsimiseksi rodun virallisen yhdistyksen nimi (joskin kaikkia kutsutaan rotujärjestöiksi, mitä kaikki eivät Kennelliiton ääntäjen mukaan ole, kun pienemmät ovat rotua harrastavia yhdistyksiä.)

Tämä rotuopas on kuvitettu pelkkiä pentuvalokuvia käyttäen ja kustakin rodusta on vain yksi kuva. Kaikki kuvat eivät ole kotimaisia, ja joissakin roduissa koira ei täysin vaikuta kyseisen rotuiselta meillä hyväksytyn rotumääritelmän valossa katsottuna.

Siitä voidaan sitten olla useampaa mieltä, että onko eettisesti miellyttävää "mainostaa" rotuja hellyyttävillä pentukuvilla.

Ilmestynyt 2014, 224 sivua, kustantaja Otava.

Karoliina ja vallaton pentu

kirjoittanut Tuula Kallioniemi

Karoliinasta kertovassa sarjassa Katri-täti joutuu sairaalaan ja hänelle tuleva koiranpentu päätyy Karoliinan hoiviin. Kansikuvan yksivärisestä pennun kuvasta huolimatta kyseessä on leonberginkoira. Arska-pennun myötä pennunomistajan arki pissalätäköineen, lenkityksineen ja karkailuineen tulee Karoliinalle tutuksi. Sitten tulee suurin järkytys; Arskan katoaminen.

Karoliinat ovat herkullisesti kirjoitettuja tarinoita pikkutytöstä, jolle sattuu ja tapahtuu. Tämä kirja antaa aidontuntuisen kuvan elämästä koiranpennun kanssa.

Ilmestynyt 2012, 82 sivua, kustantaja Otava.