kirjoittanut Ritva Kokkola
Alussa kirja mietityttää, puhutaanko siinä muualta tulleista ihmisistä koirina, kun koirien kieltä opiskellessa luetaan kielioppia ja kirjoitetaan harjoitustehtäviä. Ihan oikeaan koira-asiaan kuitenkin päästään kirjan edetessä, ja luvassa on ajattelemisen aihetta koiranpitoon. Kirjan lopussa on sanasto, jossa kirjan erikoiset sanontatavat saavat hauskalla tavalla selityksensä.
En ole ihan varma, haluanko edes mainita tätä kirjaa. Ihan siitä syystä, että se "puhua koiraa" ei ole sellaista koirien kanssa kommunikointia, jota me koiraihmiset ajattelemme. Nämä kuvitteelliset lapset alkavat kuvitteellisesti haukkua ja kuvitteellisesti ymmärtää koirien ääntelyä. Närkästyn aina koirien inhimillistämisestä ja myös faktatiedon sotkemisesta fantasiaan. Silloin monen lukijan on vaikea havaita, mikä on faktaa ja mikä fiktiota.
Ilmestynyt 2012, 72 sivua, kustantaja Nordbooks
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti