Ensimmäinen suomenkielinen versio nimellä Valkohammas on julkaistu 1910 ja Susikoira-nimellä 1918. Uusia painoksia on otettu molemmilla nimillä ja vielä 2000-luvullakin sekä paperisena että e-kirjana. Tarina löytyy myös erilaisina elokuva- ja sarjakuvaversioina.
Alkujaan Jack London ei ole kirjoittanut tätä nuortenkirjaksi, mutta nuorisoromaanina sitä meillä pidetään. Kirjassa näkyy selkeästi 1800-1900-lukujen vaihteen ihmisten asenne koiria kohtaan. Valkohammas, jonka perimässä on 3/4 sutta, ymmärtää vaistonvaraisesti ihmisen olevan korkeammassa asemassa koiraan verrattuna, ja kunnioittaa ihmistä jumalanaan. Elettyään nuoruutensa intiaanien parissa Valkohammas siirtyy valkoisten pariin, ja mieltää nämä heti ylijumaliksi, jotka luonnostaan hallitsevat yli tavallisten jumalien eli intiaanien. Niinhän eläimet totta kai ajattelevat ihmisistä ja varsinkin valkoihoisista.
Luin tämän aikanaan nuorena, kun ahmin kaikki mahdolliset koirakirjat. Nyt tutustuin kirjaan ihan uteliaisuuttani. Enää en nauttinut siitä, vaan juuri nuo mielestäni epäloogiset ajatukset siitä, miten koiraeläin suhtautuu ihmisiin ja mitä se ajattelee eri tilanteissa ihmisen kanssa toimiessaan, saivat minut voimaan pahoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti