Koirakirja (vuodelta 1936)

kirjoittanut Yrjö Ylänne

Innostuinpa nyt selailemaan Lasten koirakirjan kirjoittajan aikuisille tehdyn rotuoppaankin. Teos "omistetaan Suomen Kennelliitolle" Listaan tähän ensimmäisenä omaan korvaani hauskoina sorahtavia rotujen nimiä:

Norlannin pystykorva eli gråhund eli jämthund eli grå dyrehund eli elkhound, Lapin pystykorva eli finnehund, Arabian vinttikoira, saluki eli gasellikoira, jättiläissnautseri eli Riesenschnauzer, Maltan koira eli malteeseri, Venäjän pystykorva eli laikka, Hollannin pieni venekoira eli schipperke (joka muuten on belgialainen rotu), Lhassan terrieri (joka on Englannin vanhaa lammaskoiraa muistuttava tiibettiläinen rotu), Pommerin pystykorva eli kääpiöpystykorva eli pomeraniaani


Ilmestynyt 1936, kustantaja Otava, 216 sivua.

Ja sitten joukko kuvia.

Suomenpystykorvista oli muuten kauniit kuvat (kuten kirjan kannessakin), mutta tämä ei niinkään miellyttänyt silmääni. Kuvateksti kirjassa: "Eräs viime vuosien edustavimpia pystykorvia. Valio Hiien Isku, uros, omist. nimismies Lauri Forss, Hirvensalmi."
Ettei vain olisi Yrjö Ylänteen kennelnimi tuo Hiien...?

Tässäpä vähän 1930-luvun saksanpaimenkoirasta rungonmallia, sopisi olemaan nykypäivän itäeuroopanpaimenkoira.

"mustan-, ruskean- ja valkoisenkirjava Karjalan karhukoira"

"Sankt Bernhardin munkit harjoittamassa kuuluisia koiriaan ihmisystävälliseen tehtäväänsä."

kevytrakenteisia ovat (enkä nyt puhu munkeista)

"Afganistanin vinttikoira"

Huh-huh, tämän päivän koiriin verrattuna...

Tämän olen toki tiennyt ennestäänkin, että rodun alkuaikoina suomenajokoirissa oli muitakin värejä kuin nykyinen ruskea valkein merkein mustalla manttelilla.

Ylempi: "Tyypillinen kotimainen ajokoiranarttu. Viisun Trio, omist. kunnallisneuvos Akseli Haikio, Paimio."

Alempi: "Nykyhetken parhaimpia ajokoirauroksiamme. Ukko av Huuna, omist. isännöitsijä F. Dahlstedt, Tervakoski." Mahtoikohan koiran häntä olla jostakin syystä typistetty, vai saattoiko oikeasti olla noin lyhyt?

Kuvateksteistä ilmenee, että rotukoiria harrastettiin tuolloin ylempiin yhteiskuntaluokkiin kuuluvissa perheissä. Koirien omistajien nimiä ei mainita juuri muissa kuin kotimaisissa roduissa.

"Suorakarvainen noutaja" joka on kehitetty Labradorin noutajasta ja settereistä. "Rotu nauttii kotimaassaan [Englannissa] ja usealla taholla muuallakin kasvavaa suosiota, mutta pohjoismaissa sillä ei ole käytäntöä, ei varsinkaan meillä." Suorakarvaisen noutajan ohella muita noutajarotuja ovat "kultainen noutaja, kiharakarvainen retrieveri [joka on Labradorin koiran ja villakoiran ristisiitos], Venäjän noutaja sekä Labradorin koira.

Ranskan hirvikoiran (kuvassa) ohella ranskalaisina ajokoirarotuina mainitaan Chien de Franche Comté, Vendéen koira (jota on karkeakarvainen ja lyhytkarvainen muunnos), Griffon Nivernais, Braque de Norman, Chien de Gascogne ja Chien de Gascon-Saintongenois.

"Kostroman ajokoira" on venäläinen rotu.

Toinen kirjassa mainittu venäläinen ajokoirarotu on "harlekiini-ajokoira", jolla kerrotaan olevan "omituinen mateenkarvainen väri ja kummalliset herasilmät" ja sen sanotaan olevan norjalaisen Dunkerin ajokoiran lähisukulainen.

Mäyräajokoira eli Dachsbracke on eri rotu kuin mäyräkoira. Eikä se ole dreeverikään, koska on Saksasta. Sen sanotaan polveutuvan matalasta mäyräkoirasta ja Saksan ajokoirasta.

Olen kuullut ja nähnytkin nyöriturkkisia villakoiria. Mutta ei niiltä ole keskiosaa ajeltu kaljuksi, vai muistankohan väärin...? Ja nimenkin muistan väärin, näkyy selvästi olevan "nuoravillakoira".









Tästä villakoirasta kerrotaan, että se on rotunsa valioedustaja. Luokkansa voittajana se on kuvattu Frankfurt am Mainissa vuonna 1935 "toimeenpannussa koirien maailmannäyttelyssä."

Bracco, italialainen kanakoira.


Täytyy myöntää, etten olisi tunnistanut rotua ilman kuvatekstiä, vaikka nykypäivän bracco italianot toki tunnistan.

Cockerspanielista kerrotaan, että se on saanut nimensä riistalajeista, joita sillä metsästettiin eli kurppa, teeri, pyy ja metso (wood cock, moor cock, heath cock)

Kuvien koirat ovat "Suomessa kasvatettuja cockerspanieleja. Vas.: Muc Hill Cockie, omist. neiti Anneli Carlsén, Viipuri. Oik.: Muc Hill Blue Lily, omist. luutnantti L. Lerche, Munkkiniemi."

"Kaunis ryhmä kenttäspanieleja."


Enää en ihmettele yhtään, että fieldspanieleissa joskus syntyy punavalkoisia pentuja.

Bullterrieri on tuohon aikaan ollut vielä ihan peruskoiran näköinen.

Ilman kuvatekstiä en kyllä olisi tunnistanut näitä "Airedalen terriereitä". Niitä on siinä "täysi tusina" ja ne ovat kaikki "samaa pesuetta".

Ja loppuun vielä mukaan tekstiäkin aiheesta sylikoirat. Alla osin kesken jäävässä kuvassa "karvattomia koiria" eli kaksi chihuahuaa.







Huomioithan, että olen valokuvannut (skanneriin yhdistetty pöytäkone dead) ja kertoillut tähän vain omaan silmääni ottaneita erikoisia kohtia kirjasta. Suurin osa kuvista ja teksteistä voisi olla nykypäivänkin koirakirjoissa.