Kirjan 48 sivua sisältävät piirroskuvia, joista osa nelivärisinä. Kirjan teksti jakautuu seuraaviin osioihin: Ihmistä vanhempi,, Millainen eläin koira on? Näytökset ja kokeet sekä luonnonvaraiset koiraeläimet. Kirjassa kerrotaan, että "koirat jaetaan neljään pääryhmään, metsästysrotuihin, palvelusrotuihin, seurarotuihin ja kääpiökoiriin."
Ja sitten hauskoja poimintoja kirjasta:
Kuvitus esittää edellä mainittuja koiria (babylon. koira, egypt. koira, kiinal. koira, haarniskoitu roomalaiskoira) ja kuva on vieressä. Valitettavasti en omista toimivaa skanneria, joten kuva (kuten kaikki muutkin tästä kirjasta kertovat) on kännykällä otettu, mutta eiköhän vanhahtava ilme siitäkin paljastu.
Lintukoiria esittelevällä aukeamalla on kuvattuna SPANIELEJA: cockerspanieli, amerikanvesispanieli, englanninspringerspanieli, irlanninvesispanieli, kenttäspanieli (eli fieldspanieli), clumberinspanieli, bretagnenspanieli (eli bretoni), SAKSANSEISOJIA: weimarinseisoja, lyhytkarvainen saksanseisoja, karkeakarvainen iso griffoni (eli korthalsingriffoni), SETTEREJÄ: irlanninsetteri, englanninsetteri, gordoninsetteri ja NOUTAJIA: kiharakarvainen noutaja, labradorinnoutaja, kultainen noutaja ja chesapeakenlahdennoutaja. Tuohon aikaanhan häntien typistäminen oli yleinen käytäntö, mutta mielenkiintoisin ilmiö on noutajien ulkomuoto; noin kevyet koirat mielletään nykypäivänä käyttölinjaisiksi.
Koiranpennun kouluttamisessa opastetaan, että koiraa saa rangaista vain silloin, kun se tavoitetaan kesken pahanteon. "Läimäytä sitä taitetulla sanomalehdellä ja sano selvästi: Ei, ei, ei!" Koira opetetaan istumaan sanomalla istu-käsky ja "kohota koiran päätä taluttimella ja paina sitä samalla takaosasta."
Ajo- ja vihikoirien kuva-aukeaman rotukirjo yllättää nykyihmisen, sillä siellä sijaitsevat: saluki, venäjänvinttikoira, skotlanninhirvikoira, saukkokoira, afgaaninvinttikoira, englanninvinttikoira, harmaa pystykorva, irlanninsusikoira, englanninjäniskoira (harrier), pieni englanninjäniskoira (beagle), kongonpystykorva (basenji), englanninkettukoira, vihikoira, basset ja amerikapesukarhukoira.
Kirja esittelee koiran "ulkonaiset ominaispiirteet" ja selittää mm. sen, miksi koira voi syödä luita. Syitä on nimittäin kaksi: "hampaat ovat kehittyneet sellaisiksi, että ne soveltuvat erinomaisesti repimiseen, paloitteluun ja hienontamiseen" ja "mahalaukun ruuansulatusnesteet ovat paljon voimakkaampia kuin monien muiden nisäkkäiden". Koiran silmistä kerrotaan, että "silmien sijainti on tosin edullinen. Ne ovat sellaisessa kohdassa päätä, että eläin voi kummallakin silmällä katsoa suotaan eteenpäin." Erittäin valaisevaa.
Terrierejä esittelevällä väripiirrosaukeamalla esitellään airedalenterrieri, cairnterrieri, walesinterrieri, sininen kerrynterrieri, snautseri, irlanninterrieri, bedlingtoninterrieri, sealyhamninterrieri, dandie dinmontinterrieri, skotlanninterrieri, valkoinen länsi-ylämaanterrieri, bullterrieri, manchesterinterrieri ja skyenterrieri. Nykyihmisen mielestä snautseri ei kuulu terrierilaumaan. Mielenkiintoisin ulkonäöltään näistä on bullterrieri, joka on tuolloin ollut paljon lähempänä peruskoiraa, kuin rodun nykyiset edustajat.
Kääpiökoirien ryhmästä värikuvin esitellään seuraavat: king charlesinspanieli, japaninspanieli (eli japanese chin), kääpiöpystykorva (eli nykyiset pommit, kleinit ja mittelit), yorkshirenterrieri, englanninkääpiöterrieri, brysselingriffoni (eli griffon bruxellois), maltankoira, kavaton meksikonkoira, musta kääpiövillakoira, valkoinen kääpiövillakoira, italianvinttikoira, kiinanpalatsikoira, apinapinseri (eli affenpinseri), chihuahua, perhoskoira, kääpiöpinseri ja mopsi.
Palveluskoirien aukeamalla mainitaan kiinanpystykorva (eli chow chow), siperianpystykorva (eli siperianhusky), samojedinpystykorva, alaskanpystykorva (eli alaskanmalamuutti), berninpaimenkoira, harmaa pystykorva (joka ei ole ajo- ja vihikoirien kohdalla mainittu nykyinen norjanharmaa, vaan mitä ilmeisimmin keeshond tai wolfspitz), valkea unkarinpaimenkoira (eli kuvasz), newfoundlandinkoira, australianlammaskoira (kaiketi kelpie), komondor, pureneittenkoira, bokseri, tanskandoggi, walesinpaimenkoira corgi, rottweilinkoira, belgianpaimenkoira, puli ja vanha englanninlammaskoira. Tänä päivänä edes puolet näistä roduista ei kuulu palveluskoiriin. Unkarilaisten koirien ulkonäkö kiinnittää huomiotani: sen paremmin komondorilla kuin pulillakaan ei ole rastaturkia, eikä turkki ulotu maahan saakka.
Näytökset ja kokeet -otsikon alla kerrotaan, että "koirat, jotka näyttelyissä ovat saaneet valionarvon, ovat arvokkaita suvunjatkajina, ja niiden omistajat ansaitsevat niillä usein suuret rahat." Just joo, toteaa tämä kymmenen pentuetta kasvattanut Vuolasvirta-palkittu harrastaja.
Silti kirjasta löytyy nykypäiväänkin sopivaa viisautta: "Usein sanotaan, että koiranäyttelyjen arvioinnin tuloksena on valikoima koiria, jotka ulkonaisesti ovat moitteettomia, mutta eivät pysty enää rotunsa alkuperäiseen tehtävään."
Palveluskoirakokeista kerrotaan, että koirien on "ratkaistava tarkoituksellisesti järjestetty pulmatilanne ja selviydyttävä yllätyksestäkinm, jos sellainen sattuu." Tottelevaisuuskokeista kerrotaan, että "koiran on käveltävä moitteettomasti omistajan vierellä taluttimessa ja ilman. Sen on komennuksesta tultava kannoilla, istuttava ja pysyttävä paikoillaan".
Että näitä vanhoja kirjoja on hauska selailla!
Ilmestynyt 1969, 48 sivua, kustantaja WSOY.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti