Paimeneen!

kirjoittanut Sinikka Kumpusalmi

Kirja kertoo paimentamisesta ja paimenkoirista yleisesti, käsittelemättä koirarotuja ja niiden erityispiirteitä. Kirjan kautta lukijalle avautuu kokonaan uusi maailma paimennusharrastuksen parissa. Juttu rönsyilee kertoen kirjoittajan omia - ja aika monen muunkin - kokemuksia. Rönsyily kuitenkin on se suola, jolla kirja pitää lukijan otteessaan. Kirjasta selviää muun muassa missä tilanteessa isäntä kehuu koiraansa enemmän kuin traktoriaan, kuinka tyhjä energiajuomatölkki liittyy paimentamisharjoituksiin ja monia muita hauskoja juttuja.
Edellä mainittuja naurulihasten päälle käyviä juttuja tärkeämpää on kuitenkin ymmärtää, miten koira ”syttyy” paimentamiseen (jos syttyy...) ja mitä aloittelevalta koiralta sekä sen ohjaajalta on varaa odottaa.
Varoituksen sana tästä kirjasta: jos luet sen, saatat ”syttyä” paimennusharrastukselle!

Ilmestynyt 2009, 226 sivua, omakustanne

Aloittavan koirankasvattajan opas

kirjoittanut Katja Piiroinen



Tämä opas täyttää ”markkinaraon” (vastaavia kirjojahan ei suomeksi juuri ole) kertomalla perusteellisesti siitä, mitä koiran kasvattaminen tarkoittaa. Ensimmäiset sata sivua keskittyvät siihen mitä pitää ottaa huomioon ennen kasvattajaksi ryhtymistä sekä ensimmäisen pentueen kanssa astutuksessa, synnytyksessä ja alle luovutusikäisten pentujen hoidossa.

Kirja muistuttaa myös siitä, että kasvattajan vastuu ei lopu siihen kun pennut lähtevät uusiin koteihinsa, vaan kasvattajan pitää tarvittaessa tukea ja opastaa pennun omistajia pennun vanhuuteen saakka. Kirjan loppuosassa on yksitoista pentuetarinaa sekä sanastoa. Kirja perustuu paljolti kokeneiden kasvattajien kertomuksiin.

Ulkoasultaan kirja on melko ilmeetön. Kuvia on vähän eivätkä ne aina liity mitenkään viereiseen tekstiin. Asiapuoli kuitenkin on erittäin kohdallaan. Jokaisen kasvatustyöstä haaveilevan kannattaa lukea tämä kirja ajatuksella ennen hommaan ryhtymistä. Koirankasvattaminen ei todellakaan ole sitä, että annetaan naapurin mopen hoitaa hommat ja kerätään rahat pois pennunostajilta!

Ilmestynyt 2009, 134 sivua, kustantaja Ilias.

Olen Matias, lammaskoira

kirjoittanut Markku Kaskela


 

Olen Matias, lammaskoira on itsenäinen jatko-osa palkitulle Puistolan viherät kunnaat -saturomaanille. Pääosassa on lammaskoira Matias, joka tapaa nikkaroinnista innostuneen kani Keräsen. Perheen lomaillessa Matiaksen puuhissa kuluu kahvia ja kuuluu kummia. Niin betonimylly, kottikärryt kuin kaivokin osoittautuvat puhetaitoisiksi ja Matiaksen elämä saa uusia ulottuvuuksia. Vanhan omakotitalon remonttityömaa vaikuttaa koirankin ajatuksiin eikä vähiten sen kautta, että käpälistään kätevä kani päättää tehdä koirankopista kodikkaan.

Kirjassa on hauskoja oivalluksia ja mukavia eläinten välisiä juttutuokioita. Kirjaa lukiessa Jussi Kaakisen piirroskuvitus elävoittää jo valmiiksi vilkkaaksi viritettyä mielikuvitusta. Hauska ja maanläheisesti elämää kuvaava kirja, joskaan oikean koiran aivoituksia lukija ei tämän kirjan kautta pääse lähestymään.

Ilmestynyt 2009, 123 sivua, kustantaja Tammi.

Tie tottelevaisuusvalioksi

kirjoittanut Salme Mujunen



Tässä perusteellisessa kirjassa koirakouluyrittäjä, agility- ja tottelevaisuuskoetuomari opastaa opettamaan tottelevaisuutta liike liikkeeltä. Koulutus painottuu asioiden koiramyönteisesti opettamiseen, jolloin tulokset on helppo saavuttaa. Kirjan avulla voi opettaa niin tokoa kuin palveluskoirakokeiden tottelevaisuuttakin. Runsas kuvitus.

Kirjan koko nimi on "Positiivisesti päämäärään ponnistellen: Tie tottelevaisuusvalioksi". Jo kirjan nimikin osoittaa, että tekstiä on ja paljon. Tiivistäminen olisi ilahduttanut useimpia lukijoita, sillä kirja on A4-kokoinen tiiliskivi. En sano tätä sillä, etteikö kirja sisältäisi paljon tietoa ja asiaa, mutta tässä muodossa kirjan lukeminen vie paljon aikaa itse koiran kouluttamiselta.

 Ilmestynyt 2006, 224 sivua, kustantaja Koirataito SM

Pentukuumetta

kirjoittanut Helena Meripaasi

 

Varmasti suunnilleen jokainen nuori koiranomistaja haaveilee siitä, että omalla koiralla olisi pentuja. Niin belgianpaimenkoira groenendael Darankin emäntä Ulla. Kun jännitys siitä, miten synnytys onnistuu, on ohi, tulee vuoroon jännitys pentujen tulevien kotien löytymisestä. Luvassa on jälleen todentuntuista kerrontaa koiranomistajan arjesta.

Koirahullun päiväkirja -sarja päättyy tähän osaan. Lisälukemisen ikävä tulee heti. Myöhemmin sitten alkoi Kisse-sarja, josta odotin tavallaan jatkoa näille kirjoille. Mutta ei, Kisse on Kisse ja keskittyy enemmän nuoren aikuisen elämään ja murheisiin kuin koirasioiden vatvomiseen. Ja meikäläisen silmissä se pudottaa kirjasarjan kiinnostavuuden alavinkkeliin. Luen mieluummin kiinnostavista asioista (siis koirista) kuin teiniangstista.

Ilmestynyt 2005 (ensimmäinen kansikuva), pokkariversio 2008 (toinen kansikuva), 228 sivua, kustantaja Otava.

Viittä vaille voittajaluokkaa

kirjoittanut Helena Meripaasi

 

Ulla uskoo edelleen siihen, että jonakin päivänä he Daran kanssa ovat tähtiä. Ensin kuitenkin pitää tähdätä käyttäytymiskokeeseen ja hankkia palveleuskoirakoetuloksia. Treeneissä tapahtuu ja ihmisten käyttäytyminen aiheuttaa välillä enemmän ongelmia kuin koirien.

Niin todentuntuista tarinaa, että... Pitääkin lukea taas uudelleen...

Ensimmäinen painos (kansikuva vasemmalla) ilmestynyt 2004, pokkari (toinen kansikuva) 2008, kustantaja Otava, 224 sivua.

Naskalioppi 1

kirjoittaneet Mirkka Olkinuora ja Tiina Korhonen



Naskalioppi 1 - Tietoa koiranpennusta lapselle on tietoa täynnä oleva vihkonen. Siinä kerrotaan lapsille perusasioita koiranpennun tullessa taloon. Vinkit neuvovat miten kodista tehdään turvallinen koiranpennulle, miten tavaroita saadaan säilymään ehjänä ja miten lapsi voi harrastaa koiran kanssa. Myös koirien elekieltä esitellään. Mukana on myös tehtäviä ja esimerkiksi sanomalehtilasagnen valmistusohje.

Tämän pikku kirjasen tiedon taso on hyvä, mutta sanasto saattaa tuottaa vaikeuksia. Sillä kuinka monen lapsen arkisanavarastoon kuuluvat esimerkiksi sanat naskali, vaaksa tai kongi?

Ilmestynyt 2008, 24 sivua, www.nuuskula.fi