Kirjalle on käynyt kuten monelle muullekin omassa hyllyssä olevalle: tuon ehtii lukea sitten, kun kirjastosta ei löydy lukemista. No, yleensä kirjastosta löytyy. Nyt vaan en ole ehtinyt aikoihin käymään, kun palkkatyö edellyttää 150 km päivittäistä ajomatkaa, ja sitten onkin jo kiire koirien luo kotiin.
Koira kävi taloksi kertoo Sirkan ja hänen nuoruudenystävättärensä Kertun sanoin monirotuisten koirasisarusten ensimmäisestä vuodesta. Ja siitä, miten eri lailla eri kodeissa koiran tuloon asennoidutaan, ja miten koira muuttaa tilannetta. Tässä muutama lainaus: "Pelkään, ettei Kerttu ymmärrä etukäteen koiran mukanaan tuomaa harmia ja sotkua. Mutta Kerttu kertoo hävityksestä kuin urotöistä; pitäähän koirankin saada nauttia elämästä!" Nuoruudestaan Sirkka Garam muistelee isäänsä: "Autoja hän sen sijaan olisi halunnut vähentää Rööperin kaudilta, jotta ihmisille ja eläimille olisi ollut enemmän tilaa." ja nykypäivistä hän toteaa: "Olisiko ihmisessä miestä myöntämään, että koiraa pahempi saastuttaja on hänen lyijyä kakkiva nelipyöräisensä?"
Mukana on myös paljon yleistä pohdintaa koiran ja ihmisen suhteesta: "Kuinka moni kerrostalojen asukki kärsii yksinäisyydestä? Koiran saa ottaa, ihmistä ei." ja: "Paljon on koirilta kiellettyä, kuten ihmisten roskaamat viheriöt, joita kaupunkilaiset suurieleisesti nimittävät puistoiksi."
Kirjassa on paljon oivaltavia ajatuksia ja kahden varttuneempaan ikään päässeen pariskunnan koiranpito vuorokerrontana tuo mehukasta vastakkainasettelua. Tämä kirja olisi kannattanut lukea jo aikaisemmin, niin nyt olisin päässyt nauttimaan siitä toiseen kertaan.
Lopuksi totean vielä Sirkka Garamin sanoin: "Koiraa ei oteta kasvatettavaksi, vaan viihtymään ja viihdyttämään meitä jokunen vuosi."
Ilmestynyt 1986, 126 sivua, kustantaja Kirjapaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti