Voi sinua, Sulo!

kirjoittanut Chris Haughton

Sulo-koira jää yksin kotiin ja aikoo olla ihan kiltisti, mutta... Voi sinua, Sulo! on kuvakirja perheen pienimmille. Pelkistetystä piirrosilmaisusta ja vähästä tekstistä huolimatta mukaan on saatu koko koirana olemisen vaikeus ja haikeus. Hauska lahjakirja!

Ilmestynyt 2012, 32 sivua, kustantaja Lasten Keskus, suomentanut Tuula Korolainen.

Leikitellen koiran kanssa - kehittäviä agility- ja taitoharjoitteita

kirjoittanut Kyra Sundance

Koiran kanssa yhdessä touhuaminen lujittaa suhdetta, ja kuten tästä teoksesta huomaamme; leikin varjolla voi myös kehittää koiran taitoja monella tapaa. Temppujen opettelulla voidaan parantaa koiran tasapainoaistia, lisätä sen keskittymiskykä tai itseluottamusta ja opettaa sitä rentoutumaan.

Ideana on tehdä kymmenminuuttisia harjoituksia päivittäin. Osa tempuista on aivan puhdasta hauskanpitoa ja leikkimistä, mutta osaa kirjan tempuista voi hyödyntää esimerkiksi koiratanssissa. Leikit on jaettu ryhmiin, ja alaotsikoita ovat mm. nenäleikit, tasapaino, suuntamerkit ja kuonokosketus.

Ilmestynyt 2012, 176 sivua, kustantaja Tammi, suomentanut Leena Kevätkylä.

Koira - omistajan opas

David Brunner ja Sam Stall

Kirjan nimi jatkuu: käyttöohjeet, ongelmanratkaisu ja ohjeet elinikäistä ylläpitoa varten. Ja siitä todellakin on kyse – käyttöohjekirjasta, jota manuaaleja lukemaan tottuneet insinööritkin ymmärtävät. Vai miltä kuulostavat otsikot: merkit ja mallit, kotiasennus, perusohjelmointi, virrankulutus ja energiahuolto, suunnittelemattomat huoltoseisokit sekä lisätoimintoja edistyneille?

Ensivilkaisulla kirja vaikuttaa tietokoneen tai auton ohjekirjan parodialta, mutta koirapuolen faktat ovat kyllä kunnossa. Lukemisesta tulee hauska kokemus teknisesti piirrettyjen havaintokuvien ansiosta. Erikoisesta lähestymistavastaan huolimatta tästä kirjasta löytyvillä tiedoilla pärjää jo pitkälle koiran kanssa. Ehkäpä ilmiasu auttaa uropsuolisia henkilöitä innostumaan koiratietouteen perehtymiseen. Luokittelen tämän tietokirjallisuuden ohella myös vitsikirjaksi kuvituksensa perusteella.

Ilmestynyt 2012, 224 sivua, kustantaja Karisto, suomentanut Virpi Vainikainen.

Muotovaliot - Neulo oma koira

kirjoittaneet Sally Muir & Joanna Osborne

Koiria ja neulomista harrastaville tämä kirja on ihan must. Eikä tarvitse olla mikään kirjoneule-ekspertti tehdäkseen ihanan koiran ohjeen mukaan. Ohjeiden koirista on saatu todellisia rotunsa muotovalioita, joten jokaisella rupeavat puikot heilumaan. Ja jos itse et usko onnistuvasi, niin hanki tämä kirja äidillesi joululahjaksi!

Kirjasta löytyy kahdenkymmenenviiden eri rotuisen koiran neulomisohje. Koirista tulee noin kymmenen sentin korkuisia. Langan väriä muuttamalla voit halutessasi muokata ohjeesta aivan oman koirasi näköisen.

Kirja esittelee rodut roturyhmittäin, joskaan jako ei ole sen paremmin kirjan alkuperämaan USA:n kummankaan kennelliiton kuin Suomenkaan kennelliiton mukainen. Mutta menköön komiikkana, että ajokoirien ryhmässä on vain yksi ajava rotu, seurakoirissa on mm. ”dalmatialainen” ja kääpiösnautseri, ja palvelus- ja paimenkoiriin kuuluu mm. siperianhusky.

Kirjassa on hyvä kuvitus, joka esittelee neulekoirien yksityiskohtia. Kunhan olet neulonut itsellesi kaikki kirjan koirat, oletkin sellainen ekspertti, että osaat kehitellä näiden perusteella uusien rotujen ohjeita. Vaikka uuden suunnittelu ei ehkä ihan niin helppoa olekaan kuin kirjan esipuhe sanoo: kirjassa esitellystä ”ruskeasta labradorinnoutajasta saat kultaisennoutajan langan väriä vaihtamalla” – luulisi, että siitä tulee silloin keltainen labradorinnoutaja, ja vasta turkinpidennys muuttaa sen kultsuksi...

Ilmestynyt 2011, 176 sivua, kustantanut Karisto, suomentanut Kati Lampela.

Eksyneiden sydänten koti

kirjoittanut Lucy Dillon

Koiria ja romantiikkaa on luvassa tässä rakkauskertomuksessa. Päähenkilönä on juuri sydämensä särkenyt Rachel, joka perii tätinsä maalaistalon, jossa on löytökoiratarha (kirjan takakannen tekstissä sotketaan termit kennel ja koirahoitola, mutta älkää antako sen pilata lukukokemusta). Ja bordercollie Gemin. Lucy ei alussa paljoakaan koirista ymmärrä, mutta ajan kanssa tuntemus ja ymmärrys karttuvat.

Koiramaisesta ympäristöstään huolimatta kirja on rakkausromaani. Sillä löytökoirien uusiin koteihin sijoittamisen myötä Rachel tutustuu paikallisiin ihmisiin ja näkee, miten koira tuo monen elämään luottamusta, hellyyttä ja rakkautta.

Tämä tarina voisi olla totta, ja tällainen koiraihminen saa monet naurut siitä, mitä kirjan päähenkilö alussa ajattelee koirista. Luin kirjan hyvällä mielellä. Dillonin seuraavista kirjoista, niin koiria&romantiikkaa -kirjoja kuin ovat olevinaan, niin niistä en enää löytänyt samaa koiramaisuutta enkä myöskään samanlaista lukunautintoa.

Ilmestynyt 2011, 442 sivua, kustantaja Gummerus, suomentanut Ulla Lempinen.

Topi karkuteillä

kirjoittanut Anne Seppälä

Koirakaverit-sarja on edennyt jo neljänteen osaansa. Kirja jatkaa aikaisempien osien linjoilla: nuoret kulkevat porukassa, nahistelevat ja ihastuvat, ja erinäinen määrä enemmän tai vähemmän huolella hoidettuja lemmikkejä seuraa kuvioissa mukana.

Päähenkilö Siru joutuu kokemaan lähes jokaisen koiranomistajan kohdalle osuvan asian: koiransa karkaamisen. Toisaalta onko ihme, että koira lähtee, kun se päästetään itsekseen aitaamattomalle pihalle ja pidetään vapaana lenkillä ampumaradan vierellä? Ehkä lukija oppii omaa koiranpitoaan varten tästä jotakin...

En ole oikein koskaan tykännyt tästä sarjasta koiratiedon osalta. Kirjoittajan koiratietous nimittäin paistaa läpi, ja tietous on hataraa. Jotenkin koen, että lapsille kirjoitetussa kirjassa pitäisi kertoa vastuuntuntoisesta ja samaistumisen arvoisesta koiranpidosta.

Koirakaverit-sarjaan kuuluvat seuraavat tätä osaa aikaisemmin ilmestyneet kirjat: Topi saa uuden kodin, Topi löytöretkillä ja Topin talvipuuhia. Myöhemmin on ilmestynyt Topi ja Rasseli.

Ilmestynyt 2011, 127 sivua, kustantaja Karisto.

Murren koirakoulu 2 - Kehitä huonokuuloisuuttasi

kirjoittaneet Marvi Jalo, Merja Jalo ja Salli Parikka

Murren koirakoulussa opetetaan jälleen sekä koiria että omistajia. Tutut opettajat eli omistajia opettava Pepi ja pentuja koiramaisuuksiin usuttava Murre saavat lukijan nauramaan yrittäessään valaista tottelevaisuuskoulutukseen liittyviä asioita.

Tämän kirjan kohdalla pitää muistuttaa, että tämä on viihdettä, ei ryppyotsaista faktaa. Tokossa kilpailemista suunnittelevan pitää kyllä hankkia sääntökirja erikseen, sillä kirjassa liikkeiden esittelyssä ja monivalintatehtävissä säännöistä on käytetty paikoin varsin vapaata (=virheellistä) tulkintaa. Mutta eihän tämä koulutusopas olekaan.

Sivujen reunassa kulkeva Salli Parikan sarjakuva liittyy löyhästi tokokoulutukseen, ja on mainio luettava ihan omana tarinanaan.

Ilmestynyt 2011, 64 sivua, kustantaja Karisto.