Häntäkarvan varassa

kirjoittanut Spencer Quinn

Tässä tulee Nuuskijatutkimuksia 2! Luvassa on uudet seikkailut ykkösosasta tutulle etsiväkaksikolle. Chet-koira on jälleen omistajaansa yksityisetsivä Bernietä tarkkavainuisempi. Vaikka kirjan edetessä tuntuu, ettei kumpikaan ole aivan kartalla siitä, mitä he oikeasti tekevät arvokkaan Princess-koiran ja tämän emännän henkivartijoina, niin loppu on silti onnellinen: hurjan seikkailun jälkeen Princess pääsee näyttelykehään voittamaan.

Koiramainen kohellus viihdyttää aikuisia lukijoita, ja jättää odottamaan seuraavaa osaa. Mutta jälkikäteen täydennän tänne, että eipä ole sarjan seuraavia osia suomennettu. Sääli. Pitää varmaan tilata jenkeistä alkukielisinä. Ei sellainen kielikylpy taidoille haitaksi olisi.

Ilmestynyt 2012, 363 sivua, kustantaja WSOY, suomentanut Aila Herronen.


Tässähän näitä olisi (päivitetty joulukuussa 2016 väärään järjestykseen; alkupään osien kansikuvissa Chetillä on tummat korvat, ja voisinkin hollanninpaimenkoiran omistajana luulla Chetiä holskuksi. Sittemmin tarinassa lienee tapahtunut jotakin, kun koiran korva valkaistuu. Tosin jo ensimmäisessä osassa on käynyt ilmi, että Chet on bordercollie):

Topi ja Rasseli

kirjoittanut Anne Seppälä

Tämä on Koirakaverit-sarjan viides ja viimeiseksi jäänyt osa. Siinä Topin perheen naapuriin otettu löytökoira Rasseli syö sopimattomia ja joutuu leikkauspöydälle. Sitten ilmaantuu löytökoiratarhasta otetun Rasselin entinen omistaja paikalle vaatimaan koiraansa takaisin. Ja siitä seuraakin melkoinen jännitys/kammotustapaus...

Kirjailija pyrkii herättelemään lukijoitaan kirjansa henkilöitä parempaan koiranpitoon antamalla päähenkilönsä Sirun hoitaa Topia melko huolettomasti. Koira päästetään karkuretkistään huolimatta kotipihalta vapaaksi vaeltelemaan omia aikoja naapuritonteilla, ja lenkilläkin kouluttamaton koira on yleensä irrallaan. Ei siis ole ihme, jos ongelmia tulee. Oppia tällaisesta vastuuttomasta koiranpidosta ei todellakaan kannata ottaa.

Koirakaverit-sarjaa lukee kevyenä välipalana, jossa ei juuri mitään opittavaa koirista ole, mutta kulmakunnan lasten ystävyyssuhteita lukija voi paikoin jopa kadehtia.

Koirakaverit -sarjassa on ilmestynyt kaikkiaan viisi osaa: Topi saa uuden kodin, Topi löytöretkillä, Topin talvipuuhia, Topi karkuteillä ja Topi ja Rasseli.

Ilmestynyt 2012, 109 sivua, kustantaja Karisto.

Koirakieltä - Opi ymmärtämään koirasi käyttäytymistä

kirjoittanut David Alderton

Tämä kirja opastaa tulkitsemaan koiran eleitä ja tekemisiä. Ensin käsitellään arkielämään liittyviä toimintoja, sittemmin paneudutaan korvien, hännän ja muun kehonkielen tulkitsemiseen, pennun
toimiin ja koiran käytökseen erilaisissa tilanteissa kodin ulkopuolella. Lopussa esitellään erilaisia työkoiria ja mainitaan rotuja.

Kirja on mainio perusteos uudelle koiranomistajalle, ja miksei kokeneemmallekin, mutta lukukokemusta hiukan häiritsee paikoin käytetty melko erikoinen sanasto. Pääsen siis taas "silittämään" kustantamopomojen päätä kääntäjän valinnasta...

David Alderton opiskeli eläinlääketiedettä Cambridgessa, Englannissa, mutta allergisoitui opiskelujensa loppuvaiheessa niin pahasti, että joutui luopumaan eläinlääkärin urasta. Hän keskittyi lemmikkieläinkirjojen tekemiseen, ja häneltä on suomennettu jo seitsemän koirakirjaa.

Ilmestynyt 2012, 176 sivua, Minervakustannus, suomentanut Katja Kangasniemi.

Kuinka pikku Täplästä tuli ISO KOIRA

kirjoittanut Hellevi Salminen, kuvittanut Erika Kallasmaa

Täplän kasvamista seuraava kirja on perheen nuorille lukijoille suunnattu teos. Siitä huolimatta isompienkin kannattaa lukea tämä hellyyttävä tarina pienestä tiibetinterrieristä, joka ison rotutoverinsa kanssa muuttaa maalta kaupunkiin. Sillä harvoin tapaa romaania, jossa todella osataan asettua koiran näkökulmaan tällä näin aidosti.

Kirja kertoo osuvasti muun muassa kuinka koirat joutuvat vaihtamaan metsässä juoksemisen ”ihmisen vapauteen” eli koira-aitauksn rajatulla alueella juoksemiseen. Mukana on myös tummia sävyjä siitä, miten koira vaistoaa toisen koiran sairastamien jo kauan ennen ihmisiä.

Tämä on erittäin uskottava tarina, ja tykkäsin lukea. Taidan olla tulossa lapseksi jälleen, kun tällaisen hyvän pienen kirjan nautiskeleminen aamupalaksi on iso ilo. No, lapsena en varmaankaan olisi lukenut tällaista yhdeltä istumalta.

Useimpien romaanien kohdalla en ole tägännyt rotujen nimiä mukaan, kun en ole arvioinut teoksen jakavan minkäänlaista rotutietoa. Kuitenkin tällainen kirja, jossa rodunomaisuus tulee selvästi esille ansaitsee tulla listatuksi myös rodun kohdalle.

Ilmestynyt 2012, 96 sivua, kustantaja Otava.

Onnistu koirasi koulutuksessa - Tommyn kannustava koulutusopas

kirjoittaneet Tommy Wirén ja Päivi Romppainen

Tommy Wirén tunnetaan television Hienosti Hihnassa -ohjelmasta sekä aktiivisten koiraharrastajien piirissä myös kouluttamista opettavista kanakursseistaan. Wirén nimittää kouluttamista mekaaniseksi taidoksi, jota voi opetella minkä tahansa eläimen kanssa. Ja jos osaat opettaa kanaa, koiran kouluttaminen onkin jo lastenleikkiä.

Tämän kirjan motto liittyy samaan ajatukseen: ”Mitä teetkin, tee se koiralle helpoksi!” Kirja opastaa luomaan perustan koiran kouluttamiselle neljän perustaidon avulla. Niitä ovat lähellä pysyminen ja kontaktin ottaminen, luopuminen, aloilleen rauhoittuminen ja kosketuskepin avulla kouluttaminen. Kirjassa todellakin väännetään rautalangasta se, miten kertoa asiat koiralle ymmärrettävästi, vaihe vaiheelta.

Suosittelen, että luet tämä kirja ensin kertaalleen kokonaan. Ja sitten kohta kohdalta uudelleen alkaessasi kouluttaa koiraasi. Lukemiseen käytettyä aikaa ei taatusti tarvitse katua!

Ilmestynyt 2012, 190 sivua, kustantaja WSOY.

Agility

kirjoittaneet Viviane Theby & Michaela Hares

Alkeista huippusuoritukseen Uusin tulokas agilitykirjojen joukossa on juuri ilmestynyt. Kirja antaa monipuolisesti vaihtoehtoisia ohjeita esteiden opettamiseen. Kirjassa ohjataan rakentamaan pieniä ratoja, ja kerrotaan miten kiinnittää huomiota myös ohjaamistekniikkaan.

Kilpailemisesta kertovan luvun jälkeen tutustutaan agilitykoiran terveydenhuoltoon ja kunnon rakentamiseen. Mukana vilahtaa myös rallytoko ja agitoko, joista jälkimmäisellä tarkoitetaan agilityn ja tokon risteytystä, jota ei pidä sekoittaa meillä harrastettavaan lajiin nimeltään tokoagi. Lopussa on vielä vinkkejä pentuagilityyn, siihen miten voit valmentaa pentua pienestä pitäen tulevaksi agilitytähdeksi.

Tämä vaikuttaa mukavalta agilityoppaalta - itse en ole viimeisenä vuosikymmenenä enää lajia harrastanut, koska laji on mennyt tehokkaasti huippu-urheilun suuntaan, eikä kutsu minunlaistani pyöreähköä tätiä. Kirja kuitenkin kertoo asioista perusteellisesti ja havainnollisesti. Lajista kiinnostuneiden kannattaa tutustua tähän kirjaan.

Ilmestynyt 2012, 126 sivua, kustantaja Karisto, suomentanut Tuula Syvänperä.

Jesse seurapiirikoira

Merja & Marvi Jalo

Tässä osassa nopeasta ideoinnistaan tunnettu Munkkirinteen Elsa päättää järjestää seurapiiritapahtuman Lehtisen koirakodin remontointirahaston kartuttamiseksi. Luvassa on rusettiluistelua, huskyajoja ja huutokauppa, josta voi huutaa itselleen lemmikin päiväksi. Luvassa on tietenkin myös vauhtia ja vaarallisia tilanteita, kuten aina Jennan, Hanneleen ja koirien koheltaessa.

Toistan itseäni: hauska luettava, ei mikään vankan koiratiedon lähde. Tässä osassa on kuitenkin ehkä tavallista enemmän koirajuttua seassa.

Jesse-sarjan 16. osa.

Ilmestynyt 2012, 115 sivua, kustantaja WSOY.